2 Macc 13

Menelauksen kuolemasta, ja Antiokuksen rauhan teosta Juudaan kanssa. 1Yhdeksäntenä vuotena viidettäkymmentä toista sataa ilmoitettiin Juudaalle ja hänen joukollensa, että Antiokus Eupator suurella joukolla Juudeaa vastaan tuli, 2Ja Lysias, hänen edustusmiehensä ja ylimmäinen neuvonantajansa, hänen kanssansa, ja heillä oli sata ja kymmenentuhatta Grekiläistä jalkamiestä, ja viisituhatta ja kolmesataa hevosmiestä, ja kaksikolmattakymmentä elephanttia, ja kolmesataa vaunua rantaisilla piikeillä. 3Oli myös Menelaus antanut itsensä heidän puolellensa ja neuvonut Antiokusta suuresta ulkokullaisuudesta isänsä maata hävittämään, että hän sen kautta ylimmäisen papin viran olis saanut. 4Mutta kaikkein kuningasten Kuningas käänsi Antiokuksen mielen, että hän sen pahanilkisen karkurin rankaisi. Sillä Lysias teki hänen kaiken tämän levottomuuden syyksi, sentähden antoi hän hänen viedä Bereaan, ja heidän maansa tavalla siellä tappaa. 5Sillä siellä oli torni viisikymmentä kyynärää korkia, täynnä tuhkaa, ja tuhan päällä oli ympäri juoksevainen ja piikkinen ratas. 6Sen päällä murrettiin Jumalan pilkkaajat ja suuret pahantekiät. 7Senkaltaisella kuolemalla täytyi myös luopuneen Menelauksen kuolla, ja ei maahan haudattaa. 8Ja hänelle tapahtui oikein; sillä että hän usein Herran alttaria vastaan, kussa pyhä tuli ja tuhka oli, syntiä tehnyt oli, piti hänen myös tuhan päällä kuoleman. 9Mutta kuningas oli sangen suuressa kiukussa Juudalaisten päälle, ja aikoi niin hirmuisesti heille tehdä, kuin hänen isänsäkin tehnyt oli. 10Sen ymmärsi Juudas, ja käski kaiken kansan rukoilla Herraa päivällä ja yöllä, että hän heitä nyt, niinkuin usein ennenkin, auttais niitä vastaan, jotka lain, isänmaan ja pyhän templin ryöstää tahtoivat, 11Ja ettei hän kansaansa, joka nepiästi henkensä vetänyt oli, kirottuin pakanain käsiin antaisi. 12Kuin he nyt sitä yksimielisesti tekivät, ja rukoilivat laupiasta Jumalaa itkulla ja paastolla, ja makasivat koko kolme päivää maassa, lohdutti heitä Juudas ja käski tykönsä tulla. 13Ja kuin hän ja vanhimmat yhdessä olivat, piti hän neuvoa heidän kanssansa, että hän tahtoi ennen kuin kuningas joukkoinensa Juudeaan tulis Ja kaupungin voittais, häntä vastaan mennä, ja Jumalan avulla lopettaa asian. 14Ja antoi niin itsensä Jumalan haltuun, ja neuvoi väkensä sotimaan rohkiasti kuolemaan asti, varjellaksensa lakia, templiä, kaupunkia, isänmaata ja hallitusta, 15Ja sioitti itsensä Modiin, Ja antoi heille tämän sanan merkiksi: Jumala antaa voiton. Sitte nousi hän ylös yöllä parasten sotamiesten kanssa, ja karkasi kuninkaan leiriin, ja löi kuoliaaksi neljätuhatta miestä ja ensimäiset elephantit kaikkein niiden kanssa, jotka tornissa olivat. 16Niin saattivat he suuren hämmästyksen ja pelvon koko leiriin, 17Ja menivät kunniallisesti ja onnellisesti sieltä huomeneltain, kuin päivä koitti; sillä Jumala oli heidän auttajansa ollut. 18Mutta kuningas, kuin hän koetellut oli, että Juudalaiset niin rohkiat olivat, palasi takaisin ja meni sieltä tietöintä matkaa, 19Ja vei väkensä Betsuraan, Juudalaisten linnan eteen, jossa ei vartioita ollut. Mutta hän lyötiin sieltä myös pakoon, ja ei mitään toimittanut, vaan sai vahingon. 20Sillä Juudas toimitti kaikki, mitä linnassa tarvittiin. 21Mutta Juudalaisten seassa oli yksi Rodokus nimeltä, se ilmoitti vihollisille kaikki salaudet; mutta hän sai tietää, ja sai hänen kiinni, ja ajoi sieltä pois. 22Sitte sai kuningas toisen mielen, ja teki rauhan niiden kanssa Betsurasta, ja meni sieltä ja tappeli Juudaan kanssa, Ja voitettiin. 23Ja että hän oli tietää saanut, että Philippus hänestä luopunut oli, jonka hän Antiokiaan peräänsä linnan isännäksi jättänyt oli, hämmästyi hän kovin, Ja antoi suositella Juudalaisten kanssa, ja teki sovinnon heidän kanssansa, ja vannoi sen valan pitävänsä, ja oli niin heidän ystävänsä, ja uhrasi ja kunnioitti templiä ja piti itsensä ystävällisesti kaupunkia kohtaan, 24Ja otti Makkabealaisen ystäväksensä, ja teki hänen päämieheksi Ptolemaidista Gerreniläisiin asti. 25Mutta kuin kuningas Ptolemaidiin tuli, ei Ptolemaidilaiset mielellänsä sitä sovintoa nähneet; sillä he pelkäsivät, ettei heitä uskottaisi, niinkuin ei hekään sanaansa pitäneet olleet. 26Silloin astui Lysias julkisesti edes, ja vastasi kuninkaan puolesta, ja puhui niin heidän kanssansa, että he siihen tyytyivät, Ja asetti heidät, että heidän kaikkea hyvää häneltä toivoman piti. Sitte vaelsi hän takaperin Antiokiaan jälleen. Näin on tämän kuninkaan matkustus ja kotia palajaminen ollut.