Jdt 5

Holofernes kyselee Israelin lasten tilaa. II. Akior juttelee niiden tapaukset ja turvan ja neuvoo Holofernestä. III. Voittaa vihat neuvonsa tähden. 1Ja Holofernekselle, Assyrian sotapäämiehelle sanottiin, että Israelin lapset varustivat itsensä, ja tahtoivat itsensä varjella, ja kuinka he olivat ottaneet vaarin kukkuloista mäillä. 2Silloin julmistui Holofernes, ja kutsui kaikki Moabilaisten ja Ammonilaisten ylimmäiset ja päämiehet, 3Ja sanoi heille: sanokaat minulle, mikä kansa se on, joka vuorilla asuu? Kutka heidän suuret kaupunkinsa ovat, mitä he voivat, ja mitkä heidän sotaväkensä ovat, ja kuka heidän kuninkaansa on? 4Että he ainoasti kaikista muista itäisellä maalla katsovat meitä ylön, ja ei ole tulleet meitä vastaan, ottamaan meitä vastaan rauhalla. 5Silloin vastasi Akior, kaikkien Ammonin lasten päämies , ja sanoi: minun herrani, jos sinä tahdot mielelläs kuulla, niin minä sanon sinulle totuuden tästä kansasta, joka vuorilla asuu; ja en minä tahdo valhetella sinun edessäs. 6Tämä kansa on Kaldeasta tullut; ja on ensisti asunut Mesopotamiassa; ettei he tahtoneet seurata isäinsä jumalia Kaldeassa. 7Sentähden hylkäsivät he isäinsä säädyt, joilla paljon jumalia oli. 8Ja palvelivat yhtä ainoaa taivaan Jumalaa, joka heidän käski mennä sieltä pois, ja asua Haranissa. Kuin kaikissa niissä maakunnissa kallis aika oli. vaelsivat he alas Egyptin maalle ; siellä ovat he paljoksi tulleet neljässä sadassa ajastajassa , ettei heidän joukkoansa taidettu lukea. 9Mutta kuin Egyptin kuningas vaivasi heitä saven kantamisella ja tiilien teolla, rakentaa hänen kaupunkiansa. huusivat he Herransa tykö , joka löi koko Egyptin moninaisilla vitsauksilla 10Kuin Egyptiläiset olivat ajaneet pois heidät tyköänsä, ja vaiva lakkasi heistä, ja tahtoivat heitä taas käsittää , ja viedä orjuuteen jälleen, 11Avasi taivaan Jumala meren, niin että vedet kahden puolen seisoivat, niin kuin muurit; ja he kävivät kuivin jaloin meren pohjaa myöten, ja pääsivät pois. 12Mutta kuin Egyptiläiset kiiruhtivat heidän peräänsä koko joukkonsa kanssa, tulivat he kaikki upotetuksi mereen, niin ettei yksikään jäänyt, joka sen muille olis ilmoittanut. 13Ja kuin tämä kansa tuli Punaisesta merestä, sioittivat he itsensä Sinain vuorten korpeen, jossa ei yksikään ihminen ennen asua eli elää taitanut. 14Siellä tuli halkia vesi makiaksi, niin he saivat juoda, ja he saivat leipää taivaasta neljäkymmentä ajastaikaa 15Ja kuhunka he menivät ilman jousia ja nuolia, ilman kilpeä ja miekkaa, siellä soti heidän Jumalansa heidän edestänsä, ja he saivat voiton. 16Ja ei yksikään taitanut tätä vahingoittaa, mutta ainoastaan silloin, kun he luopuivat Herran Jumalansa käskyistä. 17Sillä niin usein kuin he rukoilivat muita paitsi Jumalaansa, niin heidät lyötiin ja vietiin pois häpiällä. 18Mutta niin usein kuin he katuivat, että heidän Jumalansa käskyistä poikenneet olivat, antoi taivaan Jumala heille taas voiton vihollisiansa vastaan. 19Sentähden hävittivät he Kanaanealaisten kuninkaat, Jebusilaiset, Phereläiset, Hetiläiset, Heviläiset, Amorilaiset, ja kaikki voimalliset Hesbonissa, ja ottivat heidän maansa ja kaupunkinsa. 20Ja he menestyivät niin kauan kuin ei he syntiä tehneet Jumalaansa vastaan; sillä heidän Jumalansa vihaa vääryyttä. 21He ovat myös usein ennen tätä aikaa olleet ajetut pois monelta kansalta, ja viedyt pois vieraalle maalle, että he olivat poikenneet siitä käskystä, jonka Jumala heille oli antanut, että heidän piti siinä vaeltaman. 22Mutta he ovat äsken tulleet siitä viheliäisyydestä, jossa he olleet olivat, sittekuin he olivat kääntyneet Herran Jumalansa tykö, ja niin ovat asettaneet itsensä tälle vuorelle: ja asuvat Jerusalemissa, jossa heidän pyhänsä on. 23Sentähden, minun herrani, anna kysellä, jos tämä kansa on syntiä tehnyt Jumalaansa vastaan, niin me menemme sinne ylös, ja heidän Jumalansa antaa totisesti heitä sinun käsiis; niin että sinä heitä saat vaatia sinua vainos ikeen alle. 24Mutta jos ei he ole syntiä tehneet Jumalaansa vastaan, niin emme voi mitään heitä vastaan; sillä heidän Jumalansa varjelee heidät, ja me tulemme häpiään kaikessa maassa. Kuin Akior näitä sanonut oli, tulivat kaikki Holoferneksen päämiehet vihaisiksi, ja ajattelivat häntä tappaa, ja sanoivat toinen toisellensa: Kuka tämä on, joka sitä sanoa tohtii, että Israelin lapset taitavat varjella itsensä kuningas Nebukadnetsaria ja hänen sotajoukkoansa vastaan? Eikö he kaikki ole aseettomat, ja ei yksikään ole sotamies. Mutta että Akior näkis itsensä valhetelleeksi, niin käykäämme sinne ylös; ja kuin me heidän parhaan väkensä käsitämme, niin me annamme pistää Akiorin lävitse ynnä heidän kanssansa. Että kaikki kansa ymmärtäis Nebukadnetsarin olevan jumalan maan päällä, ja ei yhdenkään muun.