Sus

Sus 0

HISTORIA SUSANNASTA JA DANIELISTA

Susanna vapahdetaan Danielin kautta väärästä päällekanteesta.

1 Oli mies Babelissa, Jojakim nimeltä, 2 Jolla oli emäntä, ja sen nimi oli Susanna, Helkian tytär, joka oli sangen ihana ja jumalinen; 3 Sillä hänellä oli jumaliset vanhemmat, jotka hänen olivat opettaneet Jumalan laissa. 4 Ja hänen miehensä Jojakim oli sangen rikas, ja hänellä oli kaunis yrttitarha huoneensa tykönä. Ja Juudalaiset tulivat alati kokoon hänen tykönsä, että hän oli ylimmäinen mies kaikkein heidän seassansa. 5 Mutta sinä vuotena oli kaksi vanhaa kansasta tuomariksi pantu; ne olivat senkaltaiset ihmiset, joista Herra sanonut oli: heidän tuomarinsa tekevät kaikkinaista pahuutta Babelissa. 6 Ne tulivat joka päivä Jojakimin tykö; ja jolla joku asia oli, sen piti siellä tuleman heidän eteensä. 7 Ja kuin kansa oli mennyt pois puolipäivästä, oli Susannan tapa mennä miehensä yrttitarhaan. 8 Ja kuin ne vanhat joka päivä näkivät hänen sinne menevän, syttyivät he pahasta himosta häntä vastaan, 9 Ja tulivat tyhmiksi, ja katsoivat tarkasti hänen päällensä, ettei he taitaneet taivaasen päin katsoa, ei ajatelleet Jumalan sanaa eikä rangaistusta. 10 Mutta he himoitsivat molemmat häntä, 11 Ja häpesivät toinen toisellensa ilmoittaa, ja kumpikin olis mielellänsä hänen kanssansa maannut, 12 Ja vartioitsivat joka päivä viriästi häntä, että he ainoasti hänen nähneetkin olisivat. 13 Mutta toinen sanoi toiselle: käykäämme kotia, sillä nyt on ruan aika. 14 Ja kuin he toinen toisestansa erinneet olivat, palasi kumpikin takaperin, ja tulivat jälleen yhteen. Kuin toinen kysyi toiselta, tunnustivat he molemmat pahan himonsa. Sitte mielistyivät he vartioitsemaan, koska he löytäisivät vaimon yksinänsä. 15 Ja kuin he soveliaan päivän olivat määränneet häntä väijyäksensä, tuli Susanna kahden piikansa kanssa, niinkuin hänen tapansa oli, yrttitarhaan pesemään itsiänsä; sillä silloin oli sangen palava. 16 Ja ei yrttitarhassa ollut yhtään ihmistä, paitsi näitä kahta vanhaa, jotka itsensä lymyttäneet olivat, ja vartioitsivat häntä. 17 Ja hän sanoi piioillensa: tuokaat minulle balsamia ja saippuaa, ja sulkekaat yrttitarha, että minä itseni pesisin. 18 Ja piiat tekivät niinkuin hän oli käskenyt, ja sulkivat yrttitarhan, ja menivät pois salaportista, tuomaan hänelle, mitä hän tahtoi; ja ei huomanneet miehiä, sillä he olivat itsensä lymyttäneet. 19 Kuin piiat olivat menneet pois, tulivat ne kaksi vanhaa, ja juoksivat hänen tykönsä, ja sanoivat: 20 Katso, yrttitarha on suljettu, ja ei kenkään näe meitä, ja me olemme syttyneet sinun rakkaudestas, tee siis meidän tahtomme. 21 Mutta jos et sinä tahdo, niin me tunnustamme sinun päälles, että me nuoren miehen yksin sinun tykönäs löytäneet olemme, ja että sinä piikas olet sen tähden lähettänyt pois. 22 Niin Susanna huokasi ja sanoi: voi, kuinka suuressa tuskassa minä olen! sillä jos minä sen teen, niin minun pitää kuoleman; mutta jos en minä sitä tee, niin en minä pääse teidän käsistänne. 23 Kuitenkin ennen tahdon minä viatoinna ihmisten käsiin tulla, kuin Herraa vastaan syntiä tehdä. 24 Ja rupesi ilmeisesti huutamaan; vaan ne vanhat huusivat myös häntä vastaan. 25 Ja toinen juoksi yrttitarhan oveen ja avasi sen. 26 Kuin talon väki kuuli huudon, juoksivat he salaportista yrttitarhaan, katsomaan, mitä hänelle tapahtunut oli. 27 Ja ne vanhat rupesivat hänestä sanomaan, niin että palveliat rupesivat hänen tähtensä häpeemään; sillä ei senkaltaista ollut koskaan Susannasta kuultu. 28 Toisena päivänä, kuin kansa tuli Jojakimin hänen miehensä huoneesen kokoon, tulivat myös ne kaksi vanhaa täynnänsä vääryyttä ja kavaluutta Susannaa vastaan, saattaaksensa häntä kuolemaan, 29 Ja sanoivat kaikelle kansalle: lähettäkäät ja antakaat tänne tuoda Susannan, Helkian tyttären, Jojakimin emännän. 30 Ja kuin hän kutsuttu oli, tuli hän vanhempainsa, lastensa ja kaiken sukunsa kanssa. 31 Mutta hän oli sangen ihana ja kaunis. 32 Sen tähden käskivät nämät pahanjuoniset ottaa pois häneltä kääriliinan, jolla hän itsensä peittänyt oli, että he hänen kauneudestansa himonsa olisivat sammuttaneet. 33 Ja kaikki, jotka hänen tykönänsä seisoivat, ja hänen tunsivat, itkivät häntä. 34 Ja ne kaksi vanhaa nousivat kansan seasta ja panivat kätensä hänen päänsä päälle. 35 Mutta hän itki ja nosti silmänsä taivaasen päin; sillä hänen sydämensä uskalsi Herraan. 36 Ja vanhat rupesivat sanomaan: kuin me kahden ainoastaan yrttitarhassa käyskentelimme, tuli hän kahden piikansa kanssa sisälle, ja sulki yrttitarhan ja lähetti piiat pois. 37 Niin yksi nuori mies tuli hänen tykönsä, joka itsensä lymyttänyt oli, ja pani levätä hänen kanssansa. 38 Mutta kuin me yrttitarhan loukkaasta senkaltaisen häpiän näimme, juoksimme me sinne kiiruusti ja löysimme heidät toinen toisensa tyköä. 39 Mutta sitä nuorta miestä emme voittaneet; sillä hän oli meitä väkevämpi, ja lykkäsi oven auki, ja hyppäsi pois. 40 Mutta hänen me kiinni otimme ja kysyimme, kuka se nuori mies oli, vaan ei hän tahtonut meille sanoa. Sen me todistamme. 41 Ja kansa uskoi ne kaksi, niinkuin tuomarit ja ylimmäiset kansan seassa, ja tuomitsi Susannan kuolemaan. 42 Mutta hän huusi suurella äänellä ja sanoi: Herra ijankaikkinen Jumala, joka kaikki salaisuudet tunnet, ja kaikki asiat tiedät, ennen kuin ne tapahtuvat! 43 Sinä tiedät, että nämät väärin minua vastaan todistaneet ovat. Ja nyt katso, minun pitää kuoleman, vaikka minä viatoin olen siinä, jota he minun päälleni: häpiällisesti valhetelleet ovat. 44 Ja Jumala kuuli hänen huutonsa. 45 Ja kuin hän kuolemaan vietiin, kehoitti Jumala yhden nuorukaisen sydämen, jonka nimi oli Daniel, hän huusi korkiasti: 46 Minä tahdon olla viatoin tämän veressä. 47 Ja kaikki kansa kääntyi hänen puoleensa, ja kysyivät häneltä, mitä hän niillä sanoilla ajattelis? 48 Mutta hän astui heidän keskellensä, ja sanoi: oletteko te Israelissa niin tyhmät, että te tuomitsette Israelin tyttären, ennenkuin te asian tutkitte ja toden tiedätte? 49 Palatkaat jälleen oikeuden eteen; sillä nämät ovat väärin häntä vastaan todistaneet. 50 Ja kaikki kansa palasi kiiruusti ympärinsä. 51 Ja vanhat sanoivat Danielille: istu meidän tykömme ja opeta meitä, että Jumala senkaltaiseen tuomarin virkaan sinun on kutsunut. 52 Ja Daniel sanoi heille: eroittakaat heitä toinen toisestansa, niin minä tahdon kummankin erinänsä kuunnella. Ja kuin he toinen toisestansa eroitetut olivat, kutsui hän ensimäisen, ja sanoi hänelle: sinä vanha pahanilkinen! tällä haavaa käsittävät sinun syntis sinun, joitas ennen tehnyt olet, koskas väärin tuomitsit ja viattomat hukutit, vaan vialliset vapaiksi sanoit. 53 Ja kuitenkin on Herra kieltänyt: ei sinun pidä hurskaita ja viattomia kuolettaman. 54 Oletkos nämät nähnyt, niin sano, minkä puun alla sinä olet nämät yhdessä löytänyt? Mutta hän vastasi: lehmuksen alla. 55 Niin Daniel sanoi: oikein, Herran enkeli löytää sinun ja kahtia leikkaa sinun; sillä valheellas saatat sinä itses pois hengeltäs. 56 Ja kuin tämä otettiin pois, kutsui hän myös toisen eteensä tulemaan, ja sanoi hänelle: sinä Kanaanin suku ja et Juudan! kauneus on sinun pettänyt, ja paha himo on sinun sydämes kääntänyt. 57 Näin te olette Israelin tyttärille tehneet, ja heidän on pelvosta täytynyt teidän mieltänne noutaa, vaan tämä Juudan tytär ei ole teidän pahuuteenne suostunut. 58 Sanos nyt, minkä puun alla sinä olet heidät yhdessä käsittänyt? Mutta hän vastasi: tammen alla. 59 Niin Daniel sanoi: oikein, Herran enkelillä on miekka sinua kahtia jakaa ja tappaa; sillä valheellas saatat sinä itses hengeltä pois. 60 Niin kaikki kansa rupesi suurella äänellä huutamaan ja kiittämään Jumalaa, joka niitä auttaa, jotka häneen luottavat, 61 Ja nousivat niitä kahta tuomaria vastaan, että Daniel heidän omista sanoistansa oli heidät voittanut vääriksi todistajiksi, 62 Ja tekivät heille Moseksen lain jälkeen, niinkuin he heidän lähimmäistänsä vastaan pahoin tehneet olivat, ja tappoivat heidät. Ja näin silloin viatoin veri pelastettiin. 63 Mutta Helkia emäntänsä kanssa ylisti Jumalaa, tyttärensä Susannan tähden, Jojakimin hänen miehensä kanssa ja kaiken sukunsa kanssa, ettei mitään häpiällistä hänessä löydetty. 64 Ja Daniel tuli suureksi kansan edessä siitä päivästä, ja sitte enemmin ja enemmin.