Wis 7

Ihmisten yhdenkaltaisuus luonnon puolesta tulee erinkaltaiseksi viisauden ja armon kautta. 1Minä myös olen kuolevainen ihminen niinkuin muutkin, syntynyt sen ihmisen suvusta, joka ensisti luotiin; 2Ja olen äidin kohdussa tehty lihaksi, kymmenessä kuukaudessa veressä juossut kokoon miehen siemenestä, himossa sekoitettu; 3Ja olen myös, kuin minä synnyin, hengen vedon saanut yhteisestä tuulesta, ja olen pudonnut maan päälle, joka meitä kaikkia kantaa; ja on myös minunkin ensimäinen ääneni ollut itku, niinkuin kaikkein muidenkin; 4Ja olen kasvatettu kapaloissa murheen pidolla; 5Sillä ei kuninkaallakaan ole muuta alkua syntymiseensä, 6Vaan kaikilla on yhtäläinen tulemus elämään ja yhtäläinen lähdentö. 7Sentähden minä rukoilin, ja minulle annettiin ymmärrys; minä huusin, ja viisauden henki tuli minuun. 8Minä pidin hänestä enempi kuin kuninkaan valtakunnasta ja istuimesta, ja rikkauden minä pidin tyhjänä hänen suhteensa. 9En minä pitänyt kallista kiveä hänen vertanansa; sillä kaikki kulta on hänen suhteensa niinkuin huono hieta, ja hopia on niinkuin loka hänen ehtoonsa arvattava. 10Minä rakastin häntä enemmän kuin terveyttä ja kauneutta, ja valitsin hänen minulleni valkeudeksi; sillä se paiste, joka hänestä tulee, ei sammu. 11Mutta kaikki hyvyys on minulle tullut hänestä, ja lukematoin rikkaus on hänen kädessänsä. 12Minä olin iloinen kaikissa, että viisaus kävi minun edessäni kaikissa niissä; mutta en minä tietänyt, että senkaltaiset tulivat hänestä. 13Yksivakaisesti olen minä sen oppinut, hyvällä mielellä minä häntä jaan: hänen rikkauttansa en minä salaa; sillä hän on ihmisille ääretöin tavara. 14Jotka häntä pitävät, tulevat Jumalan ystäviksi, ja ovat otolliset, että heille on annettu sallia itsensä opettaa. 15Jumala on antanut minun viisaasti puhua, ja senkaltaisen viisauden lahjaa oikein ajatella; sillä hän johdattaa viisauden tielle ja hallitsee viisaita. 16Sillä hänen kädessänsä me olemme sekä myös meidän puheemme, niin myös kaikki toimi ja taito kaikissa asioissa. 17Sillä hän on antanut minulle vahvan tiedon kaikissa asioissa, ettii minä tiedän, kuinka maailma on tehty, ja elementteinkin voiman, 18Ajan alun, lopun ja välin, kuinka päivä pitenee ja lyhenee, kuinka vuoden ajat muuttuvat, 19Ja kuinka ajastaika kuluu, kuinka tähdet asetetut ovat. 20Eläinten luonnon ja metsän petoin vihan, tuulten voiman, ja mitä ihmisten mielessä on, moninaisten ruohoin luonnon, ja juurten väen. 21Minä tiedän kaikki, mitä salattu ja julki on; sillä viisaus, joka kaiken taidon opettaa, on minulle sen opettanut. 22Sillä hänessä on ymmärtäväinen henki, pyhä, ainoa, moninainen, terävä, nopsa, vakaa, puhdas, kirkas, hiljainen, ystävällinen, tarkka, vapaa, hyväntahtoinen, 23Suloinen, luja, vahva, surutoin, kaikkivoipa, kaikkinäkevä, joka käy kaikkein henkein lävitse, ehkä kuinka toimelliset, kirkkaat ja terävät ne olisivatkaan. 24Sillä viisaus on kaikkein selvin: hän menee ja käy kaikkein lävitse, hän on aivan kirkas. 25Sillä hän on Jumalan voiman löyhkä ja Kaikkivaltiaan kunnian paiste. 26Sentähden ei taida mitään saastaista tulla hänen tykönsä; sillä hän on ijankaikkisen valkeuden valo, Jumalan vaikuttavaisen voiman saastuttamatoin peili ja hänen hyvyytensä kuva. 27Hän on ainoa tekee, ja tekee kuitenkin kaikki; sillä hän pysyy sinänsä ja uudistaa kaikki, ja vaikuttaa alati (a) pyhäin sieluissa, ja hän tekee Jumalan ystäviksi ja prophetaiksi. (a) Gr. sukukunnittain 28Sillä ei Jumala rakasta ketään. jos ei pysytä viisaudessa. 29Hän on jalompi aurinkoa ja kaikkia tähtiä :kuin häntä valkeuteen verrataan, niin hän on vielä parempi. sillä valkeuden täytyy yötä paeta; mutta pahuus ei voita ikänä viisautta