1 Samuel 14

Joonatanin uroteko

1Eräänä päivänä tapahtui, että Joonatan, Saulin poika, sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan: "Tule, menkäämme lähelle filistealaisten vartiostoa, joka on tuolla toisella puolella." Mutta isälleen hän ei ilmoittanut sitä. 2Saul istui granaattiomenapuun juurella Migronissa Gibean rajalla, ja väkeä oli hänen kanssaan noin kuusisataa miestä. 3Kasukankantajana oli Ahia, Ahitubin, Iikabodin veljen, poika, joka oli Piinehaan poika, joka Eelin poika, sen, joka oli ollut Herran pappina Siilossa. Mutta kansa ei tiennyt, että Joonatan oli lähtenyt. 4Kummallakin puolen solatietä, jota Joonatan koetti mennä lähelle filistealaisten vartiostoa, oli jyrkkä kallionkieleke. Toisen nimi on Booses, toisen Sene. 5Toinen kallionkieleke on kuin pylväs, pohjoispuolella, Mikmaaseen päin, toinen on eteläpuolella, Gebaan päin. 6Joonatan sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan: "Tule, menkäämme lähelle noiden ympärileikkaamattomien vartiostoa. Ehkä Herra on tekevä jotain puolestamme, sillä ei mikään estä Herraa antamasta voittoa harvojen kautta yhtä hyvin kuin monien." 7Hänen aseenkantajansa vastasi hänelle: "Tee, mitä mielessäsi on. Lähde, seuraan sinua mielesi mukaan." 8Joonatan sanoi: "Katso, me menemme tuonne lähelle noita miehiä, ja näyttäydymme heille. 9Jos he sanovat meille näin: 'Olkaa hiljaa, kunnes tulemme luoksenne', niin seisomme alallamme emmekä lähde nousemaan heidän luokseen. 10Mutta jos he sanovat näin: 'Nouskaa tänne meidän luoksemme', niin nousemme, sillä silloin Herra on antanut heidät käsiimme. Tämä olkoon meille merkkinä."

11Kun he molemmat tulivat sitten filistealaisten vartioston näkyviin, filistealaiset sanoivat: "Katso, heprealaiset tulevat esiin koloistaan, joihin ovat piiloutuneet." 12Vartioston miehet huusivat Joonatanille ja hänen aseenkantajalleen ja sanoivat: "Nouskaa tänne luoksemme, niin me ilmoitamme teille jotakin." Silloin Joonatan sanoi aseenkantajalleen: "Nouse minun perässäni, sillä Herra on antanut heidät Israelin käsiin."

13Niin Joonatan kiipesi käsin ja jaloin ylöspäin, ja aseenkantaja hänen perässään. Silloin he kaatuivat Joonatanin edessä, ja aseenkantaja surmasi heidät hänen jäljessään. 14Tässä ensimmäisessä kahakassa Joonatan ja hänen aseenkantajansa surmasivat noin kaksikymmentä miestä, noin puolen auranalan suuruisella maa-alalla. 15Silloin syntyi kauhu leirissä ja sen ulkopuolella koko sotaväessä. Myös vartiosto ja ryöstöosasto joutuivat kauhun valtaan. Maakin järisi, ja niin syntyi Jumalan kauhu. 16Saulin tähystäjät Benjaminin Gibeassa huomasivat lauman hajoavan ja menevän sinne tänne. 17Niin Saul sanoi väelle, joka oli hänen kanssaan: "Pitäkää katselmus ja katsokaa, kuka on mennyt pois luotamme." Kun katselmus pidettiin, huomattiin, etteivät Joonatan ja hänen aseenkantajansa olleet läsnä.

18Saul sanoi Ahialle: "Tuo tänne Jumalan arkki." Sillä Jumalan arkki oli siihen aikaan israelilaisten hallussa. 19Mutta Saulin vielä puhutellessa pappia kävi meteli filistealaisten leirissä yhä suuremmaksi. Saul sanoi papille: "Jätä sikseen."

20Saul kutsui koolle kaiken väen, joka oli hänen kanssaan, ja he tulivat taistelupaikalle, ja katso, toisen miekka oli toista vastaan, ja oli mitä suurin hämminki. 21Myös ne heprealaiset, jotka ennestään olivat filistealaisten vallassa ja jotka olivat tulleet heidän kanssaan ja olivat leirissä, menivät niiden israelilaisten puolelle, jotka olivat Saulin ja Joonatanin kanssa. 22Kun sitten ne Israelin miehet, jotka olivat piiloutuneet Efraimin vuoristoon, kuulivat filistealaisten pakenevan, hekin yhtyivät kaikki ajamaan heitä takaa taistelussa. 23Herra antoi Israelille voiton sinä päivänä, ja taistelu levisi Beet-Aavenin toiselle puolelle.

24Israelin miehet olivat sinä päivänä hyvin rasitettuja, mutta Saul vannotti kansan ja sanoi: "Kirottu olkoon mies, joka syö mitään ennen iltaa ja ennen kuin olen kostanut vihollisilleni." Koko kansa oli ruokaa maistamatta.

Joonatan vaarassa

25Kun he kaikki sitten tulivat metsään, maassa oli hunajaa. 26Kun kansa tuli kennokakkujen ääreen, niin, katso, niistä vuoti hunajaa, mutta kukaan ei vienyt kättään suuhun, sillä kansa pelkäsi valaa. 27Mutta Joonatan ei ollut kuulemassa, kun hänen isänsä vannotti kansan. Niin hän ojensi sauvan, joka oli hänen kädessään, pisti sen kärjen kennokakkuun ja vei sitten kätensä suuhunsa, ja silloin hänen silmänsä kirkastuivat. 28Mutta eräs mies väestä puhkesi puhumaan ja sanoi: "Sinun isäsi vannotti väen ja sanoi: 'Kirottu olkoon se mies, joka tänä päivänä syö jotakin." Mutta väki oli näännyksissä.

29Joonatan vastasi: "Isäni on syössyt maan onnettomuuteen. Katsokaa, kuinka silmäni kirkastuivat, kun vähän maistoin tätä hunajaa. 30Jos myös väki olisi tänä päivänä saanut syödä vihollisiltaan ottamaansa saalista, niin eiköhän filistealaisten tappio olisi ollut vieläkin suurempi?" 31He voittivat sinä päivänä filistealaiset ja ajoivat heitä takaa Mikmaasta Aijaloniin asti. Mutta väki oli kovin näännyksissä. 32Sen tähden väki syöksyi saaliin kimppuun ja otti lampaita, nautoja ja vasikoita ja teurasti niitä paljaan maan päällä, ja väki söi lihan verineen. 33Niin Saulille ilmoitettiin tämä: "Katso, väki tekee syntiä Herraa vastaan, kun syö lihaa verineen." Hän sanoi: "Te olette menetelleet uskottomasti. Vierittäkää nyt minun eteeni tänne suuri kivi."

34Sitten Saul sanoi: "Menkää väen sekaan ja sanokaa heille: 'Tuokaa kukin härkänne ja lampaanne luokseni ja teurastakaa ne täällä. Sitten syökää, älkääkä tehkö syntiä Herraa vastaan syömällä lihaa verineen.'" Väestä jokainen toi silloin yöllä omin käsin härkänsä ja teurasti sen siellä.

35Saul rakensi alttarin Herralle. Tämä oli ensimmäinen alttari, jonka hän Herralle rakensi.

36Sitten Saul sanoi: "Lähtekäämme tänä yönä filistealaisten perään ja ryöstäkäämme heitä, kunnes aamu valkenee. Älkäämme jättäkö heistä jäljelle ainoatakaan." He vastasivat: "Tee kaikki, mitä hyväksi näet." Mutta pappi sanoi: "Astukaamme tänne Jumalan eteen."

37Silloin Saul kysyi Jumalalta: "Lähdenkö filistealaisten perään? Annatko sinä heidät Israelin käsiin?" Mutta hän ei vastannut hänelle sinä päivänä. 38Niin Saul sanoi: "Tulkaa tänne, kaikki kansan päämiehet, saadaksenne tietää ja nähdä, mikä synti nyt on tähän syynä. 39Sillä niin totta kuin Herra elää, hän, joka on antanut Israelille voiton: vaikka syy olisi minun poikani Joonatanin, hänen on kuoltava." Mutta ei kukaan koko kansasta vastannut hänelle. 40Silloin hän sanoi koko Israelille: "Olkaa te toisella puolella, niin minä ja poikani Joonatan olemme toisella puolella." Kansa vastasi Saulille: "Tee, kuten hyväksi näet."

41Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: "Anna oikea arpa." Niin arpa osui Joonataniin ja Sauliin, ja kansa pääsi vapaaksi.

42Saul sanoi: "Heittäkää arpaa minun ja poikani Joonatanin välillä." Niin arpa osui Joonataniin.

43Saul sanoi Joonatanille: "Ilmaise minulle, mitä olet tehnyt." Joonatan ilmaisi sen hänelle ja sanoi: "Minä maistoin vähän hunajaa sauvan kärjellä, joka oli kädessäni. Katso, minä olen valmis kuolemaan."

44Saul sanoi: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta: sinun on totisesti kuoltava, Joonatan."

45Mutta kansa sanoi Saulille: "Onko Joonatanin kuoltava, hänen, joka on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Pois se! Niin totta kuin Herra elää: hiuskarvakaan ei saa pudota maahan hänen päästään, sillä Jumalan avulla hän on sen tänä päivänä tehnyt." Ja kansa vapautti Joonatanin kuolemasta.

Saulin sotia ja perhetietoja

46Sitten Saul lähti eikä ajanut filistealaisia takaa, ja filistealaiset menivät kotiinsa.

47Kun Saul oli nyt saanut kuninkuuden Israelissa, hän soti kaikkia vihollisiaan vastaan joka taholla: mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, Sooban kuninkaita ja filistealaisia vastaan, ja minne tahansa hän kääntyi, siellä hän rankaisi. 48Hän teki väkeviä tekoja ja voitti amalekilaiset ja vapautti Israelin sen ryöstäjien käsistä. 49Saulin pojat olivat Joonatan, Jisvi ja Malkisua, ja hänen kahden tyttärensä nimet olivat: vanhemman nimi Meerab ja nuoremman nimi Miikal. 50Saulin vaimon nimi oli Ahinoam, Ahimaan tytär. Hänen sotapäällikkönsä nimi oli Abner, Neerin, Saulin sedän, poika. 51Sillä Kiis, Saulin isä, ja Neer, Abnerin isä, olivat Abielin poikia. 52Filistealaisia vastaan käytiin kiivaasti sotaa, niin kauan kuin Saul eli. Kenet vain, urhoollisen ja sotakuntoisen miehen, Saul tapasi, sen hän otti luokseen.