2 Kings 19

Jesajan ennustus Jerusalemin pelastumisesta

1Kun kuningas Hiskia kuuli sen, hän repäisi vaatteensa, pukeutui säkkiin ja meni Herran temppeliin. 2Hän lähetti palatsin päällikön Eljakimin ja kirjuri Sebnan sekä pappien vanhimmat säkkeihin puettuina profeetta Jesajan, Aamosin pojan, luo. 3He sanoivat hänelle: "Näin sanoo Hiskia: 'Hädän, kurituksen ja häväistyksen päivä on tämä päivä, sillä lapset ovat tulleet kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää. 4Ehkä Herra, Jumalasi, kuulee kaikki Rabsaken sanat, joilla hänen herransa, Assurin kuningas, on lähettänyt hänet herjaamaan elävää Jumalaa, ja rankaisee häntä näistä sanoista, jotka Herra, Jumalasi, on kuullut. Kohota nyt rukous jäännöksen puolesta, joka vielä on olemassa.'"

5Kun kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan luo, 6Jesaja sanoi heille: "Sanokaa näin herrallenne: 'Näin sanoo Herra: Älä pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan nuorukaiset ovat häväisseet minua. 7Katso, [minä] annan sellaisen hengen mennä häneen, että hän kuultuaan sanoman palaa omaan maahansa. Annan hänen kaatua miekkaan omassa maassaan.'"

8Rabsake kääntyi takaisin ja tapasi Assurin kuninkaan sotimassa Libnaa vastaan, sillä hän oli kuullut, että tämä oli lähtenyt pois Laakiista. 9Mutta kun Sanherib kuuli sanottavan Tirhakasta, Kuusin kuninkaasta: "Katso, hän on lähtenyt liikkeelle sotiakseen sinua vastaan", hän lähetti taas sanansaattajat Hiskian luo ja käski sanoa: 10"Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: 'Älä anna Jumalasi, johon luotat, pettää itseäsi äläkä ajattele: Jerusalem ei joudu Assurin kuninkaan käsiin. 11Olethan kuullut, mitä Assurin kuninkaat ovat tehneet kaikille maille, kuinka he ovat vihkineet ne tuhon omiksi. Mutta sinäkö pelastuisit! 12Ovatko kansojen jumalat pelastaneet niitä, jotka isäni ovat tuhonneet: Goosania, Harrania, Resefiä ja Telassarin edeniläisiä? 13Missä on Hamatin kuningas ja Arpadin kuningas, Sefarvaimin kaupungin, Heenan ja Ivvan kuningas?'"

14Kun Hiskia oli ottanut kirjeen sanansaattajilta ja lukenut sen, hän meni Herran temppeliin, ja Hiskia levitti sen Herran eteen. 15Hiskia rukoili Herran edessä ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntien Jumala, sinä olet tehnyt taivaan ja maan. 16Herra, kallista korvasi ja kuule, Herra, avaa silmäsi ja katso. Kuule Sanheribin sanat, kuinka hän lähetti tuon miehen herjaamaan elävää Jumalaa. 17On totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kansat ja heidän maansa. 18He ovat heittäneet heidän jumalansa tuleen, sillä ne eivät olleet jumalia, vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, ja sen tähden he saattoivat hävittää ne. 19Mutta pelasta nyt meidät, Herra, Jumalamme, hänen käsistään, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, yksin olet Jumala."

20Jesaja, Aamosin poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Mitä olet minulta Sanheribin, Assurin kuninkaan, tähden rukoillut, sen olen kuullut. 21Tämä on sana, jonka Herra on puhunut hänestä: Neitsyt, tytär Siion, halveksii ja pilkkaa sinua, tytär Jerusalem nyökyttää ilkkuen päätään jälkeesi. 22Ketä olet herjannut ja häväissyt, ja ketä vastaan olet korottanut äänesi? Korkealle olet kohottanut silmäsi Israelin Pyhää vastaan. 23Sanansaattajiesi kautta herjasit Herraa ja sanoit: 'Monilla vaunuillani minä nousin vuorten harjalle, Libanonin ääriin asti. Hakkasin maahan sen korkeat setrit, sen parhaat sypressit, ja tunkeuduin sen etäisimpään yöpymispaikkaan, sen rehevimpään metsään. 24Minä kaivoin kaivoja ja join kuiviin muukalaisten vedet, ja jalkapohjallani kuivasin kaikki Egyptin virrat.' 25Etkö ole kuullut: kauan sitten olen tämän valmistanut, muinaisuudesta asti tämän ajatellut! Nyt olen sen toteuttanut, että hävittäisit varustetut kaupungit autioiksi kivikasoiksi. 26Niiden asukkaat olivat voimattomat, he kauhistuivat ja joutuivat häpeään. Heidän kävi kuin kedon ruohon, kuin vihannan heinän, kuin katolla kasvavien kortten ja kuin laihon, joka kuivettuu ennen tuleentumistaan. 27Istuitpa tai lähdit tai tulit, sen tiedän ja sen, että raivoat minua vastaan. 28Koska raivoat minua vastaan ja koska ylpeytesi on tullut korviini, panen koukkuni nenääsi ja suitseni suuhusi ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota tulitkin.

29Tämä on oleva sinulle merkkinä: tänä vuonna syödään jälkikasvua ja toisena vuonna kesannon odelmaa, mutta kolmantena vuonna kylväkää ja leikatkaa, istuttakaa viinitarhoja ja syökää niiden hedelmää. 30Juudan heimon pelastuneet, jotka ovat jäljelle jääneet, tekevät taas juurta alaspäin ja hedelmää ylöspäin. 31Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös, pelastunut joukko Siionin vuorelta. Herran kiivaus on sen tekevä.

32Sen tähden, näin sanoo Herra Assurin kuninkaasta: Hän ei tule tähän kaupunkiin eikä ammu siihen nuolta. Hän ei tuo sitä vastaan kilpeä eikä luo sitä vastaan vallia. 33Samaa tietä, jota hän tuli, hän palaa, mutta tähän kaupunkiin hän ei tule, sanoo Herra. 34Sillä minä varjelen tämän kaupungin ja pelastan sen itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden."

Sanheribin häviö ja surma

35Sinä yönä Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, katso, he olivat kaikki kuolleina ruumiina. 36Silloin Sanherib, Assurin kuningas, lähti liikkeelle ja meni pois. Hän palasi takaisin ja jäi Niiniveen. 37Mutta kun hän oli kerran rukoilemassa jumalansa Nisrokin temppelissä, surmasivat Adrammelek ja Sareser hänet miekalla. Sitten he pakenivat Araratin maahan. Hänen poikansa Eesarhaddon tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.