2 Samuel 1

Daavid saa tiedon Saulin ja Joonatanin kuolemasta

1
Kirja käsittää ajanjakson Saulin kuolemasta Daavidin toimeenpanemaan väestönlaskuun ja Araunan puimatantereen ostoon eli Daavidin kuninkuusajan historian.
Tapahtui Saulin kuoleman jälkeen, että Daavid voitettuaan amalekilaiset oli palannut takaisin ja ollut Siklagissa pari päivää,
2kolmantena päivänä tuli eräs mies leiristä Saulin luota vaatteet reväistyinä ja multaa pään päällä. Kun hän tuli Daavidin luo, hän lankesi ja kumartui maahan.

3Daavid kysyi häneltä: "Mistä tulet?" Hän vastasi hänelle: "Minä olen päässyt pakoon Israelin leiristä."

4Daavid sanoi hänelle: "Miten asiat ovat? Kerro minulle." Hän vastasi: "Väki on paennut taistelusta, paljon väkeä on kaatunut ja kuollut, myös Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet."

5Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka kertoi tämän hänelle: "Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?"

6Nuorukainen, joka oli kertonut hänelle tämän, vastasi: "Minä tulin sattumalta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul nojasi keihääseensä, ja sotavaunut ja ratsumiehet ahdistivat häntä. 7Hän kääntyi taakseen ja nähdessään minut hän huusi minua. Vastasin: 'Tässä olen.' 8Niin hän kysyi minulta: 'Kuka olet?' Vastasin hänelle: 'Olen amalekilainen.' 9Sitten hän sanoi minulle: 'Asetu vierelleni seisomaan ja surmaa minut, sillä minä olen kangistumassa, vaikka olenkin vielä täysin hengissä.' 10Niin astuin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä käsitin, ettei hän kaatumisensa jälkeen jäisi henkiin. Sitten otin kruunun, joka oli hänen päässään, ja rannerenkaan, joka oli hänen käsivarressaan, ja toin ne tänne herralleni."

11Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne, samoin tekivät kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssaan. 12He pitivät valittajaisia ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden ja Herran kansan tähden ja Israelin heimon tähden, koska he olivat kaatuneet miekkaan.

13Daavid kysyi nuorukaiselta, joka oli hänelle kertonut tämän: "Mistä sinä olet?" Hän vastasi: "Minä olen muukalaisen, amalekilaisen miehen poika."

14Daavid sanoi hänelle: "Kuinka et pelännyt ojentaa kättäsi tuhotaksesi Herran voidellun?" 15Daavid kutsui yhden palvelijoistaan ja sanoi: "Käy tänne, lyö hänet kuoliaaksi." Ja hän iski hänet kuoliaaksi. 16Mutta Daavid sanoi hänelle: "Sinun veresi tulkoon oman pääsi päälle, sillä oma suusi on todistanut sinua vastaan, kun sanoit: 'Minä olen surmannut Herran voidellun.'"

Daavidin itkuvirsi

17Daavid viritti tämän itkuvirren Saulista ja hänen pojastaan Joonatanista 18ja käski opettaa sen, "Jousilaulun", Juudan pojille: katso, se on kirjoitettuna "Oikeamielisen kirjassa":

19"Kaunistuksesi, Israel, on surmattuna kukkuloillasi. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet! 20Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomien tyttäret riemuitsisi. 21Te Gilboan vuoret, älköön teille kastetta tulko, älköön sadetta, älköön peltoja, joista anteja uhrataan. Sillä sinne on heitetty pois sankarien kilpi, Saulin kilpi, öljyllä voitelemattomana. 22Kaatuneitten verta, sankarien rasvaa Joonatanin jousi ei väistänyt, eikä palannut tyhjänä Saulin miekka. 23Saul ja Joonatan, rakkaat ja armaat, olivat elämässä ja kuolemassa erottamattomat, olivat nopeammat kuin kotkat, leijonia väkevämmät. 24Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia, häntä, joka puetti teidät purppuraan ja koruihin, joka kiinnitti pukuunne kultakoristeita. 25Kuinka ovat sankarit taistelussa kaatuneet! Joonatan on surmattuna kukkuloillasi. 26Minä suren sinua, veljeni Joonatan. Sinä olit minulle hyvin rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus. 27Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet, kuinka ovat hukkuneet taisteluaseet!"

Copyright information for FinSTLK2017