Deuteronomy 2

Mooses kertaa tapahtumia: Seiristä Gileadiin

1"Sitten me käännyimme toisaalle ja lähdimme liikkeelle erämaahan Kaislameren tietä, niin kuin Herra oli minulle puhunut, ja kiertelimme kauan aikaa Seirin vuoristossa.

2Herra sanoi minulle näin: 3'Te olette jo tarpeeksi kauan kierrelleet tässä vuoristossa. Kääntykää nyt pohjoista kohti. 4Käske kansaa sanoen: Te tulette kulkemaan Seirissä asuvien veljienne, Eesaun jälkeläisten, alueen kautta. He pelkäävät teitä, mutta te pitäkää itsestänne tarkka vaari: 5älkää ryhtykö taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna teille jalanleveyttäkään heidän maastaan, koska minä olen antanut Seirin vuoriston Eesaun omaksi. 6Rahalla ostakaa heiltä ruokaa syödäksenne, vesikin hankkikaa heiltä rahalla juodaksenne.

7Sillä Herra, Jumalasi, on siunannut sinua kaikissa kättesi töissä. Hän on pitänyt huolen vaelluksestasi tässä suuressa erämaassa. Jo neljäkymmentä vuotta on Herra, Jumalasi, ollut kanssasi, eikä sinulta ole puuttunut mitään.'

8Niin me lähdimme pois veljiemme Eesaun jälkeläisten luota, jotka asuvat Seirissä, poiketen Aromaan tieltä, joka tulee Eilatista ja Esjon-Geberistä. Me käännyimme toisaalle ja lähdimme kulkemaan Mooabin erämaan tietä.

9Silloin Herra sanoi minulle: 'Älä käy Mooabin kimppuun äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna heidän maastaan mitään omaksesi, koska minä olen antanut Aarin Lootin jälkeläisten omaksi.'

10Eemiläiset asuivat muinoin siellä. He olivat suuri, lukuisa ja kookas kansa niin kuin anakilaiset. 11Samoin kuin anakilaiset heidätkin luettiin refalaisiin, mutta mooabilaiset kutsuivat heitä eemiläisiksi. 12Hoorilaiset sitä vastoin asuivat muinoin Seirissä, mutta Eesaun jälkeläiset karkottivat heidät tieltään ja tuhosivat heidät ja asettuivat heidän sijaansa, samoin kuin Israel teki siinä maassa, jonka Herra oli antanut heidän omakseen.

13'Nouskaa siis ja kulkekaa Seredin puron poikki.' Niin me kuljimme Seredin puron yli.

14Aika, joka kului vaellukseemme Kaades-Barneasta siihen asti, että kuljimme Seredin puron yli, oli kolmekymmentä kahdeksan vuotta, kunnes hävisi koko se sukupolvi, kaikki sotakuntoiset miehet, leiristä, niin kuin Herra oli heille vannonut. 15Myös Herran käsi oli heitä vastaan hävittämässä heitä leiristä viimeiseen mieheen asti. 16Kun kaikki sotakuntoiset miehet olivat kuolleet pois kansasta, 17puhui Herra minulle sanoen: 18'Sinä kuljet nyt Mooabin alueen kautta, Aarin kautta, 19ja lähestyt ammonilaisia. Mutta älä käy heidän kimppuunsa äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna ammonilaisten maasta mitään omaksesi, koska minä olen antanut sen Lootin jälkeläisten omaksi.'

20Tämäkin on luettu refalaisten maaksi. Refalaiset asuivat muinoin siellä, mutta ammonilaiset kutsuivat heitä samsumilaisiksi. 21He olivat kuin anakilaiset suuri, lukuisa ja kookas kansa. Mutta Herra tuhosi nämä heidän tieltään. He karkottivat heidät ja asettuivat näiden sijaan. 22Samoin hän on tehnyt Eesaun jälkeläisille, jotka asuvat Seirissä, kun hän tuhosi hoorilaiset heidän tieltään. He karkottivat nämä ja asettuivat näiden sijaan, ja siellä he asuvat vielä tänäkin päivänä. 23Mutta avvilaisille, jotka asuivat maakylissä aina Gassaan asti, tuottivat tuhon kaftorilaiset, jotka olivat lähteneet Kaftorista, ja asettuivat heidän sijaansa.

24'Nouskaa ja lähtekää liikkeelle ja kulkekaa Arnon-joen yli. Katso, minä annan käsiisi amorilaisen Siihonin, Hesbonin kuninkaan, ja hänen maansa. Käy sitä valloittamaan ja ryhdy taisteluun häntä vastaan. 25Tästä päivästä alkaen minä saatan kauhuun ja pelkoon edessäsi kansat kaiken taivaan alla, niin että kun ne kuulevat sinusta kerrottavan, ne pelkäävät ja vapisevat edessäsi.'

26Minä lähetin sanansaattajat Kedemotin erämaasta Siihonille, Hesbonin kuninkaalle, viemään rauhan tervehdyksen ja sanomaan: 27'Salli minun kulkea maasi kautta. Aina tiellä pysyen minä kuljen poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. 28Anna minun rahalla ostaa ruokaa syödäkseni ja anna minulle rahalla vettä juodakseni. Salli vain minun jalkaisin kulkea maasi kautta' – 29sen minulle myönsivät Eesaun jälkeläiset, jotka asuvat Seirissä, ja mooabilaiset, jotka asuvat Aarissa – 'kunnes menen Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, Jumalamme, meille antaa.' 30Mutta Siihon, Hesbonin kuningas, ei tahtonut antaa meidän kulkea maansa kautta, sillä Herra, Jumalasi, paadutti hänen mielensä ja kovensi hänen sydämensä antaakseen hänet käsiisi, niin kuin nyt onkin tapahtunut.

31Herra sanoi minulle: 'Katso, minä annan nyt Siihonin ja hänen maansa valtaasi. Ryhdy sitä valloittamaan ja ota hänen maansa omaksesi.' 32Siihon ja kaikki hänen sotaväkensä lähti Jahaaseen taistelemaan meitä vastaan. 33Mutta Herra, Jumalamme, antoi hänet valtaamme, ja me voitimme hänet ja hänen poikansa ja kaiken hänen sotaväkensä. 34Me valloitimme silloin kaikki hänen kaupunkinsa ja vihimme tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa miehet, naiset ja lapset, päästämättä ainoatakaan pakoon. 35Ainoastaan karjan me ryöstimme itsellemme sekä saaliin valloittamistamme kaupungeista. 36Aroerista, joka on Arnon-joen rannalla, ja jokilaaksossa olevasta kaupungista Gileadiin saakka ei ollut ainoatakaan kaupunkia, joka olisi ollut meille liian korkealla. Herra, Jumalamme, antoi kaikki valtaamme. 37Ainoastaan ammonilaisten maahan sinä et astunut, et mihinkään, mikä on Jabbok-joen varrella, et vuoriston kaupunkeihin etkä mihinkään muuhun. Sen Herra, Jumalamme, oli niin määrännyt."