Ezekiel 7

Juudaa on kohtaava tuho

1Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: 2"Sinä, ihmislapsi, näin sanoo Herra, Herra Israelin maalle: Loppu! Tämän maan neljälle äärelle tulee loppu. 3Nyt tulee sinulle loppu, ja lähetän vihani sinua vastaan, tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan ja annan kaikkien kauhistustesi kohdata sinua. 4En sääli sinua enkä armahda, vaan annan vaelluksesi kohdata sinua, ja kauhistuksesi tulevat keskuuteesi, ja tulette tietämään, että olen Herra.

5Näin sanoo Herra, Herra: Onnettomuus! Yksi ja ainoa onnettomuus! Katso, se tulee! 6Loppu tulee, tulee loppu! Se herää sinua vastaan! Katso, se tulee! 7Vuoro tulee sinulle, maan asuja. Aika tulee, päivä on lähellä. On hämminki, ilohuutoa ei kaiu vuorilta. 8Nyt kohta vuodatan kiivauteni päällesi, panen vihani täytäntöön sinussa, tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan ja annan kaikkien kauhistustesi kohdata sinua. 9En sääli enkä armahda. Annan vaelluksesi kohdata sinua, ja kauhistuksesi tulevat keskellesi, ja te tulette tietämään, että minä, Herra, olen se, joka lyön.

10Katso, päivä! Katso, se tulee! Vuoro on tullut, ruoska kukkii ja julkeus versoo. 11Väkivalta on noussut ruoskaksi jumalattomuudelle. Heistä ei jää mitään, ei heidän pauhaavasta joukostaan eikä heidän melustaan. Poissa on heidän pöyhkeytensä. 12Tullut on aika, joutunut päivä, älköön ostaja iloitko, älköönkä myyjä murehtiko, sillä viha tulee kaiken siellä pauhaavan joukon päälle. 13Sillä myyjä ei enää palaa myymään tavaroitaan, vaikka he vielä jäisivätkin henkiin. Sillä näky kaikkea sen pauhaavaa joukkoa vastaan ei peräydy, eikä kukaan synnillään vahvista elämäänsä. 14Puhalletaan torviin, varustetaan kaikki, mutta ei ole lähtijää sotaan, sillä minun vihani tulee kaiken siellä pauhaavan joukon päälle.

15Miekka on ulkona, sisällä rutto ja nälkä. Kedolla oleva kuolee miekkaan, kaupungissa olevan syö nälkä ja rutto. 16Mutta jos heitä joitakin pelastuu ja pääsee pakoon, he ovat vuorilla kuin laaksojen kyyhkyset, ja he vaikertavat kaikki, kukin syntiään. 17Kaikki kädet voipuvat, kaikki polvet käyvät veltoiksi kuin vesi. 18He kääriytyvät säkkeihin, heidät peittää vavistus, kaikilla kasvoilla on häpeä, ja kaikki päät ovat paljaiksi ajetut. 19Hopeansa he heittävät kaduille, ja heidän kultansa tulee heille saastaksi. Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä. He eivät sillä tyydytä nälkäänsä eivätkä täytä vatsaansa, sillä siitä tuli heille kompastus syntiin. 20Korujen loistolla he ylpeilivät ja tekivät siitä kauhistavat kuvansa ja iljetyksensä. Sen tähden teen sen heille saastaksi. 21Annan sen vieraitten käsiin ryöstettäväksi ja maan jumalattomien saaliiksi, ja he häpäisevät sen. 22Käännän kasvoni heistä pois, niin että minun aarteeni häväistään. Väkivaltaiset menevät sinne ja häpäisevät sen.

23Valmista kahle, sillä maa on täynnä verivelkojen tuomiota, ja kaupunki on täynnä väkivaltaa. 24Tuon pakanoista pahimmat, ja he ottavat talonne omikseen. Teen lopun voimallisten ylpeydestä, ja heidän pyhäkkönsä häväistään. 25Tulee hätä, ja he etsivät pelastusta, mutta sitä ei ole. 26Häviö tulee häviön jälkeen, sanoma tulee sanoman jälkeen. He havittelevat näkyä profeetalta. Papilta katoaa opetus ja vanhimmilta neuvo. 27Kuningas murehtii, päämies pukeutuu kauhuun, ja maan kansan kädet vapisevat. Teen heille heidän teittensä mukaan, ja tuomitsen heidät heidän tuomioittensa mukaan, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra."

Copyright information for FinSTLK2017