Gen 31 | FinSTLK2017 | STEP | Hän sai kuulla, että Laabanin pojat puhuivat näin: "Jaakob on anastanut kaiken, mitä isämme omisti. Isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden."

Genesis 31

Jaakobin pako Laabanin luota

1 Hän sai kuulla, että Laabanin pojat puhuivat näin: "Jaakob on anastanut kaiken, mitä isämme omisti. Isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden." 2 Jaakob huomasi Laabanin kasvoista, ettei hän ollut häntä kohtaan kuten ennen. 3 Herra sanoi Jaakobille: "Palaa isiesi maahan ja sukusi luo. Minä olen kanssasi."

4 Jaakob lähetti kutsumaan Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo. 5 Hän sanoi heille: "Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän ole minua kohtaan kuten ennen, vaikka isäni Jumala on ollut kanssani. 6 Te tiedätte, että olen palvellut isäänne kaikin voimin, 7 mutta isänne on kohdellut minua petollisesti ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen tehdä minulle mitään vahinkoa. 8 Kun hän sanoi: 'Pilkulliset olkoot palkkasi', niin koko lauma kantoi pilkullisia. Kun hän sanoi: 'Juovikkaat olkoot palkkasi', niin koko lauma kantoi juovikkaita. 9 Jumala on ottanut isänne omaisuuden ja antanut minulle. 10 Mutta lauman pariutumisen aikana nostin silmäni ja näin unessa, että pukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia. 11 Jumalan Enkeli ^{▼▼ Angelus increatus, Luomaton enkeli, ks. jae 13.} sanoi minulle unessa: 'Jaakob!' Vastasin: 'Tässä olen.' 12 Hän sanoi: 'Nosta silmäsi ja katso, kaikki pukit, jotka astuvat laumaa, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia, sillä minä olen nähnyt kaiken, mitä Laaban tekee sinulle. 13 Minä olen Jumala, joka ilmestyin Beetelissä, jossa voitelit patsaan ja jossa teit minulle lupauksen. Nouse nyt ja lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi.'

14 Raakel ja Leea vastasivat ja sanoivat hänelle: "Meillä ei ole enää osaa eikä perintöä isämme talossa. 15 Eikö hän pitänyt meitä muukalaisina, koska myi meidät ja söi suuhunsa meistä saamansa hinnan? 16 Sillä koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, on meidän ja meidän lastemme. Tee siis nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut."

17 Jaakob nousi ja nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään. 18 Hän kuljetti pois kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut, kaiken omistamansa ja Mesopotamiassa hankkimansa karjan mennäkseen isänsä Iisakin luo Kanaanin maahan. 19 Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti isänsä kotijumalat.

20 Jaakob lähti salaa aramilaisen Laabanin luota eikä ilmaissut hänelle aikomustaan paeta. 21 Hän pakeni kaikkineen, lähti ja meni virran yli ja suuntasi kulkunsa Gileadin vuoria kohti.

22 Mutta kolmantena päivänä Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob oli paennut. 23 Silloin hän otti mukaansa heimonsa miehet ja ajoi häntä takaa seitsemän päivämatkaa ja saavutti hänet Gileadin vuorilla. 24 Mutta Jumala tuli aramilaisen Laabanin luo unessa yöllä ja sanoi hänelle: "Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa."

25 Laaban saavutti Jaakobin. Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle, Laaban taas pystytti telttansa Gileadin vuorelle. 26 Laaban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt? Olet pettänyt minut ja kuljettanut pois tyttäreni kuin miekalla otetut! 27 Minkä tähden pakenit salaa ja lähdit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, enkä saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, tamburiinein ja harpuin, 28 etkä suonut minun suudella lasteni lapsia ja tyttäriäni. Tyhmästi olet menetellyt. 29 Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä näin: 'Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.' 30 Olet nyt lähtenyt matkaan, koska niin suuresti ikävöit isäsi kotiin, mutta minkä tähden olet varastanut minun jumalani?"

31 Jaakob vastasi ja sanoi Laabanille: "Minä pelkäsin, sillä ajattelin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi. 32 Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, menettäköön henkensä. Heimojemme miesten läsnä ollessa tutki, mitä minulla on, ja ota pois, mikä on omaasi." Sillä Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli ne varastanut.

33 Laaban meni Jaakobin telttaan, Leean telttaan ja molempien orjattarien telttaan, mutta ei löytänyt mitään. Tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan. 34 Mutta Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulaan ja istunut niiden päälle. Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt mitään. 35 Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, siitä, etten voi nousta edessäsi, sillä minun on, niin kuin naisten tavallisesti on." Laaban etsi, mutta ei löytänyt kotijumalia.

36 Jaakob vihastui ja soimasi Laabania. Jaakob puhkesi puhumaan ja sanoi Laabanille: "Mitä olen rikkonut, mitä pahaa olen tehnyt, että näin minua ahdistat? 37 Nyt olet penkonut kaikki tavarani. Mitä olet löytänyt sellaista, joka olisi talosi tavaraa? Tuo se tähän minun heimoni ja sinun heimosi miesten eteen, että he ratkaisisivat meidän molempien välin.

38 Nämä kaksikymmentä vuotta minä olen ollut luonasi. Lampaasi ja vuohesi eivät ole synnyttäneet keskosia, enkä minä ole syönyt pässejä laumastasi. 39 Pedon raatelemaa en ole sinulle tuonut. Se oli minun itseni korvattava. Minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä tai viety yöllä. 40 Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni. 41 Nämä kaksikymmentä vuotta olen ollut talossasi. Neljätoista vuotta palvelin sinua saadakseni molemmat tyttäresi ja kuusi vuotta saadakseni sinulta karjaa, mutta kymmenen kertaa sinä muutit palkkani. 42 Jos minun isäni Jumala, Aabrahamin Jumala, jota myös Iisak pelkää, ei olisi ollut puolellani, niin olisit nyt lähettänyt minut tyhjänä tieheni. Jumala on nähnyt kurjuuteni ja kätteni vaivannäön, ja hän ratkaisi viime yönä asian."

Jaakob ja Laaban sopivat

43 Laaban vastasi ja sanoi Jaakobille: "Tyttäret ovat minun tyttäriäni, ja lapset ovat minun lapsiani, ja karja on minun karjaani, ja kaikki, mitä sinä näet, on minun omaani. Mutta minkä minä nyt teen näille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet! 44 Tule siis, tehkäämme liitto keskenämme, ja olkoon se todistuksena välillämme, minun ja sinun."

45 Silloin Jaakob otti kiven ja nosti sen pystyyn patsaaksi. 46 Jaakob sanoi heimonsa miehille: "Kootkaa kiviä." He ottivat kiviä ja rakensivat niistä röykkiön ja aterioivat siinä kivikasan päällä. 47 Laaban antoi sille nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob antoi sille nimen Galed ^{▼▼ Kumpikin nimi tarkoittaa todistuksen röykkiötä.}. 48 Laaban sanoi: "Tämä kivikasa olkoon tänään todistajana välillämme, minun ja sinun." Sen tähden hän antoi sille nimen Galed 49 ja myös nimen Mispa ^{▼▼ S. o. vartiopaikka.}, sillä hän sanoi: "Herra olkoon vartija välillämme, minun ja sinun, kun joudumme loitolle toistemme näkyvistä. 50 Jos sinä kohtelet pahasti tyttäriäni tai otat toisia vaimoja tyttärieni lisäksi, niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Jumala on kuitenkin todistajana välillämme, minun ja sinun." 51 Laaban sanoi vielä Jaakobille: "Katso, tämä kivikasa ja tämä patsas, jonka olen pystyttänyt välillemme, minun ja sinun 52 – tämä kivikasa olkoon todistuksena, ja myös tämä patsas olkoon todistuksena siitä, etten minä kulje tämän kivikasan ohi luoksesi ja ettet sinäkään kulje tämän kivikasan ja tämän patsaan ohi minun luokseni paha mielessä. 53 Aabrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarina välillämme." Jaakob vannoi valansa Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi. 54 Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui heimonsa miehet aterioimaan, ja he aterioivat ja olivat yötä vuorella.