Gen 32 | FinSTLK2017 | STEP | Mutta varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastensa lapsia ja tyttäriään ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiinsa.

Genesis 32

1 Mutta varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastensa lapsia ja tyttäriään ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiinsa.

Jaakob valmistautuu Eesaun kohtaamiseen

2 Jaakob kulki tietään, ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan. 3 Nähdessään heidät Jaakob sanoi: "Tämä on Jumalan sotajoukkoa." Hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim ^{▼▼ Johtuu heprean sotajoukkoa merkitsevästä sanasta.}.

4 Sitten Jaakob lähetti sanansaattajat edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan Edomin alueelle. 5 Hän käski heitä sanoen: "Sanokaa herralleni Eesaulle näin: 'Palvelijasi Jaakob sanoo: Olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka. 6 Olen saanut nautoja, aaseja, lampaita ja vuohia, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon silmiesi edessä.'" 7 Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: "Tulimme veljesi Eesaun luo. Hän on jo matkalla sinua vastaan neljäsataa miestä mukanaan." 8 Jaakobin valtasi suuri pelko ja ahdistus. Hän jakoi väen, joka oli hänen kanssaan, sekä lampaat, vuohet, naudat ja kamelit kahteen joukkoon. 9 Hän näet ajatteli: "Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon." 10 Jaakob sanoi: "Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaa maahasi ja sukusi luo, niin teen sinulle hyvää!' 11 Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota olet palvelijallesi osoittanut. Sillä ainoastaan sauva kädessäni kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt minulla on kaksi joukkoa. 12 Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut sekä äidit lapsineen. 13 Olethan sinä sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan siemenesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota sen paljouden tähden ei voi lukea.'"

14 Hän jäi siihen yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle 15 kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa emälammasta ja kaksikymmentä pässiä, 16 kolmekymmentä imettävää kamelia varsoineen, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia. 17 Hän jätti ne palvelijoittensa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi palvelijoilleen: "Menkää edelläni ja jättäkää välimatka kunkin lauman välille." 18 Hän käski ensimmäistä sanoen: "Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo eläimet tuolla edelläsi?' 19 vastaa: 'Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle. Katso, myös hän itse tulee jäljessämme.'" 20 Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: "Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet. 21 Sanokaa myös: 'Katso, palvelijasi Jaakob tulee jäljessämme.'" Sillä hän ajatteli: "Minä lepytän häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen. Ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan."

22 Niin lahja kulki hänen edellään, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin.

23 Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja yksitoista lastaan ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli. 24 Hän otti heidät ja vei heidät joen yli. Hän vei yli kaiken, mitä hänellä oli.

Jaakobin paini

25 Jaakob jäi yksin toiselle puolelle. Silloin hänen kanssaan painiskeli muuan mies päivän koittoon asti. 26 Kun mies huomasi, ettei hän voittanut häntä, hän iski häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.

27 Mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa." Mutta hän vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."

28 Hän sanoi hänelle: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Jaakob."

29 Hän sanoi: "Nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, ^{▼▼ S.o. Jumala taisteli.} sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut."

30 Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi." Hän vastasi: "Miksi kysyt nimeäni?" Hän siunasi hänet siinä.

31 Jaakob antoi paikalle nimen Penuel ^{▼▼ S. o. Jumalan kasvot.}, "sillä", hän sanoi, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin henkeni on pelastunut." 32 Kun hän oli kulkenut Penuelin ohi, nousi aurinko, mutta hän ontui lonkkaansa. 33 Sen tähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli, sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.