Genesis 50

Jaakobin hautaus

1Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitseen ja suuteli häntä. 2Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin. 3Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.

4Sitten kun hänen muistokseen vietetty suruaika oli päättynyt, Joosef puhui hoviväelle: "Jos olen saanut armon silmienne edessä, puhukaa puolestani faraolle näin: 5Isäni vannotti minua sanoen: 'Katso, minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa.' Anna minun siis nyt mennä hautaamaan isäni, sitten palaan takaisin."

6Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut."

7Niin Joosef meni hautaamaan isäänsä, ja hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat 8sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe. Ainoastaan vaimonsa, lapsensa, lampaansa, vuohensa ja nautansa he jättivät Goosenin maakuntaan. 9Hänen mukanaan meni myös sekä vaunuja että ratsumiehiä. Heitä oli hyvin suuri joukko. 10Kun he saapuivat Gooren-Aatadiin, joka on Jordanin tuolla puolella, he panivat siellä toimeen hyvin suuret ja juhlalliset valittajaiset, ja hän vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää. 11Kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Gooren-Aatadissa, he sanoivat: "Siellä on egyptiläisillä suuri surujuhla." Siitä sai paikka nimekseen Aabel-Misraim. ▼

▼ S. o. Surun Egypti.

Se on Jordanin tuolla puolella. 12Hänen poikansa tekivät hänelle, niin kuin hän oli heille määrännyt: 13hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanut perintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli Mamresta itään.

Veljien aiheeton pelko

14Sen jälkeen kun Joosef oli haudannut isänsä, hän palasi Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä.

15Mutta Joosefin veljet pelkäsivät, kun heidän isänsä oli kuollut, ja ajattelivat: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä olemme hänelle tehneet." 16He lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi: 17'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan.' Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa. 18Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Katso, me olemme sinun orjiasi!" 19Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää pelätkö, olenko minä Jumalan sijassa? 20Tosin te pyritte saamaan aikaan pahaa minua vastaan, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. 21Älkää siis pelätkö. Minä elätän teidät, vaimonne ja lapsenne." Hän lohdutti ja rauhoitti heitä.

22Joosef sekä hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Joosef eli sata kymmenen vuotta vanhaksi.

Joosefin kuolema

23Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen. Myös Maakirista, Ma-nassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville. 24Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille." 25Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: "Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin luuni täältä."

26Joosef kuoli sadan kymmenen vuoden ikäisenä. Hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.