Jeremiah 11

Herran liitto ja Israelin rikos

1Sana, joka tuli Herralta Jeremialle ja kuului näin: 2"Kuulkaa tämän liiton sanat ja puhukaa ne Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille. 3Sano heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirottu olkoon se mies, joka ei kuule tämän liiton sanoja, 4jonka annoin käskynä isillenne silloin, kun vein heidät pois Egyptin maasta, rautapätsistä, sanoen: Kuulkaa ääntäni ja tehkää kaikki niin, kuin käsken teidän tehdä, niin olette kansani ja minä olen Jumalanne 5ja pidän valan, jonka olen vannonut isillenne luvaten antaa heille maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, niin kuin se teillä tänäkin päivänä on." Vastasin ja sanoin: "Aamen, Herra!"

6Herra sanoi minulle: "Saarnaa kaikki nämä sanat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla ja sano: Kuulkaa tämän liiton sanat ja noudattakaa niitä. 7Sillä totisesti varoitin isiänne silloin, kun johdatin heidät pois Egyptin maasta, ja olen varoittanut varhaisesta alkaen tähän päivään saakka sanoen: 'Kuulkaa ääntäni.' 8Mutta he eivät kuulleet eivätkä korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat kukin pahan sydämensä paatumuksessa. Tuotin heidän päälleen kaikki tämän liiton sanat, joita olin käskenyt heidän noudattaa, mutta joita he eivät noudattaneet."

9Herra sanoi minulle: "Juudan miesten ja Jerusalemin asukkaiden keskuudessa on salaliitto. 10He ovat kääntyneet takaisin ensimmäisten esi-isiensä pahoihin tekoihin, niiden, jotka kieltäytyivät kuulemasta sanojani, ja he ovat seuranneet muita jumalia ja palvelleet niitä. Israelin heimo ja Juudan heimo ovat rikkoneet liittoni, jonka tein heidän isiensä kanssa. 11Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, tuotan heille onnettomuuden, josta heillä ei ole pääsyä; ja kun he minua huutavat, en kuule heitä. 12Juudan kaupungit ja Jerusalemin asukkaat menevät ja huutavat avuksi niitä jumalia, joille he ovat polttaneet uhreja, mutta ne eivät pelasta heitä heidän onnettomuutensa aikana. 13Sillä yhtä paljon kuin sinulla on kaupunkeja, on sinulla, Juuda, jumalia, ja yhtä paljon kuin Jerusalemissa on katuja, olette pystyttäneet alttareita häpeäjumalalle, alttareita polttaaksenne uhreja Baalille.

14Mutta älä sinä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta, sillä en kuule, kun he minua avuksi huutavat onnettomuutensa tähden. 15Mitä tekee rakkaani temppelissäni? Onko hänellä paljon juonia? Ottaako uhriliha sinusta pois pahuutesi? Silloin riemuitsisit! 16'Vihreä öljypuu, ihana, kaunishedelmäinen': sillä nimellä Herra kutsui sinua. Suuren jyrinän pauhatessa hän sytytti sen tuleen, ja sen oksat turmeltuivat.

17Mutta Herra Sebaot, joka sinut istutti, on päättänyt osaksesi onnettomuuden Israelin heimon ja Juudan heimon pahuuden tähden, jota he ovat harjoittaneet ja jolla ovat vihoittaneet minut polttamalla uhreja Baalille."

18Herra ilmoitti minulle, ja sain tietää. Silloin näytit minulle heidän hankkeensa.

19Silloin olin kuin kesy karitsa, joka viedään teurastettavaksi, enkä ollut tiennyt heidän pitäneen neuvoa minua vastaan: "Tuhotkaamme puu hedelmineen, hävittäkäämme hänet elävien maasta, niin ettei hänen nimeään enää muisteta." 20Mutta Herra Sebaot on vanhurskas tuomari, joka tutkii munuaiset ja sydämen. Salli minun nähdä sinun kostavan heille, sillä haltuusi olen uskonut asiani.

21Sen tähden, näin sanoo Herra Anatotin miehistä, jotka väijyvät henkeäsi sanoen: "Älä profetoi Herran nimeen, ettet kuolisi kättemme kautta." 22Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot: "Katso, kostan heille. Heidän nuoret miehensä kuolevat miekkaan, ja heidän poikansa ja tyttärensä kuolevat nälkään. 23Heistä ei jää jäännöstä, sillä tuotan onnettomuuden Anatotin miehille heidän kostonsa vuotena."

Copyright information for FinSTLK2017