Job 21

Job kumoaa Soofarin puheen

1Job vastasi ja sanoi:

2"Kuulkaa, kuulkaa sanojani ja olkoon se minulle teiltä lohdutuksena! 3Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten. 4Ihmisellekö minä valitan? Tai kuinka en kävisi kärsimättömäksi? 5Kääntykää minuun, niin kauhistutte ja pankaa kätenne suullenne. 6Kun sitä ajattelen, pelästyn, ja vapina valtaa ruumiini: 7Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa vahvistua voimassa? 8Heidän siemenensä on vankkana heidän edessään ja heidän jälkeläisensä heidän silmiensä alla. 9Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana, eikä Jumalan ruoska ole heidän yllään. 10Hänen sonninsa astuu eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä mene kesken. 11Poikansa he laskevat ulos kuin lammaslauman, ja heidän lapsensa hyppelehtivät. 12He virittävät laulujaan tamburiinein ja lyyran kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa. 13He viettävät päivänsä onnessa, mutta hetkessä he ovat helvetissä. 14He sanoivat Jumalalle: 'Mene pois luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää. 15Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?' 16Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessään. Jumalattomien neuvo olkoon minusta kaukana. 17Kuinka usein jumalattomien lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinka usein hän jakelee osat vihassaan? 18He ovat kuin tuulen viemät oljet, kuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa. 19Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon Jumala hänelle itselleen, että hän sen tuntee. 20Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan. 21Sillä mitä hän välittää perheestään, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi! 22Jumalalleko on opetettava tietoa, hänelle, joka tuomitsee korkeatkin? 23Toinen kuolee täysissä voimissaan, kaikessa rauhassa ja levossa. 24Hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ydinrasvalla. 25Toinen kuolee katkeralla mielellä saamatta maistaa onnea. 26Yhdessä he panevat makaamaan multaan, ja madot peittävät heidät. 27Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte minua sortaa. 28Kun sanotte: 'Missä on nyt ruhtinaan talo, missä teltta, jossa jumalattomat asuivat?' 29niin ettekö ole kysyneet teitä kulkeneilta? Ettekö tunne heidän havaintojaan, 30että paha säästetään onnettomuuden päivälle, hänet kannetaan vihan päivään. 31Kuka ilmoittaa hänelle vasten kasvoja hänen tiensä, kuka kostaa hänelle hänen tekonsa? 32Hänet viedään hautaan, ja hänen hautapaikkaansa vartioidaan. 33Makeaa oli hänelle laakson multa. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessään, ja niitä, jotka ovat menneet hänen edellään, on suuri joukko. 34Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Vastauksistanne jää jäljelle pelkkä petos."