Joshua 9

Gibeonilaisten juoni ja heidän kohtalonsa

1Kun kaikki kuninkaat, jotka asuivat Jordanin tällä puolella, Vuoristossa, Alankomaassa ja pitkin Suuren meren koko rannikkoa Libanoniin päin, heettiläiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, kuulivat, mitä oli tapahtunut, 2he kokoontuivat yhteen sotiakseen yksimielisesti Joosuaa ja Israelia vastaan. 3Mutta kun Gibeonin asukkaat kuulivat, mitä Joosua oli tehnyt Jerikolle ja Aille, 4hekin menettelivät viekkaasti: he menivät ja tekeytyivät lähettiläiksi, ottivat kuluneita säkkejä aasiensa selkään sekä kuluneita, repeytyneitä ja korjattuja viinileilejä 5ja panivat kuluneet, paikatut sandaalit jalkaansa ja kuluneet vaatteet päälleen. Kaikki heidän eväsleipänsä olivat kuivia ja murentuneita. 6He menivät Joosuan luo Gilgalin leiriin ja sanoivat hänelle sekä Israelin miehille: "Olemme tulleet kaukaisesta maasta. Tehkää siis liitto kanssamme."

7Mutta Israelin miehet vastasivat hivviläisille: "Kenties asutte täällä keskellämme, kuinka me tekisimme liiton teidän kanssanne?"

8He sanoivat Joosualle: "Me olemme palvelijoitasi." Joosua sanoi heille: "Keitä te olette ja mistä tulette?"

9He vastasivat hänelle: "Palvelijasi tulevat hyvin kaukaisesta maasta Herran, Jumalasi, nimen tähden. Sillä me olemme kuulleet hänestä kaiken, mitä hän teki Egyptissä, 10ja kaiken, mitä hän teki niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle, jotka asuivat tuolla puolella Jordanin, Siihonille, Hesbonin kuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle, joka asui Astarotissa. 11Sen tähden vanhimpamme ja kaikki maamme asukkaat puhuivat meille sanoen: 'Ottakaa evästä mukaanne matkalle ja menkää heitä vastaan ja sanokaa heille: Me olemme teidän palvelijanne, tehkää nyt liitto kanssamme.' 12Tämä leipämme oli vielä lämmintä, kun kotoa otimme sen evääksi lähtiessämme matkalle luoksenne, ja katso, nyt se on kuivaa ja murentunutta. 13Nämä viinileilit, jotka uusina täytimme, ovat nyt repeytyneitä. Nämä vaatteemme ja sandaalimme ovat kovin pitkällä matkalla kuluneet."

14Niin miehet ottivat heidän evästään, mutta eivät kysyneet Herran mieltä. 15Niin Joosua takasi heille rauhan ja teki heidän kanssaan liiton, luvaten jättää heidät henkiin. Kansan päämiehet vannoivat heille valan. 16Mutta kolmen päivän kuluttua, sen jälkeen kun liitto heidän kanssaan oli tehty, saatiin kuulla, että he olivat lähiseuduilta ja asuivat heidän keskellään. 17Israelilaiset lähtivät liikkeelle ja tulivat kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa. Heidän kaupunkinsa olivat Gibeon, Kefira, Beerot ja Kirjat-Jearim. 18Mutta israelilaiset eivät surmanneet heitä, sillä kansan päämiehet olivat vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, kautta. Koko seurakunta niskoitteli päämiehiä vastaan. 19Silloin kaikki päämiehet sanoivat koko seurakunnalle: "Me olemme vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, kautta emmekä nyt voi koskea heihin. 20Mutta tämän me teemme heille: jätämme heidät henkiin, ettei viha kohtaisi meitä valan tähden, jonka olemme vannoneet." 21Päämiehet sanoivat heistä: "Jääkööt henkiin, mutta tulkoon heistä puunhakkaajia ja vedenkantajia kaikelle kansalle" Niin päämiehet heitä käskivät.

22Silloin Joosua kutsui heidät ja puhui heille sanoen: "Miksi olette pettäneet meidät ja sanoneet: 'Me asumme hyvin kaukana teistä', vaikka asutte täällä keskellämme? 23Sen tähden olkaa kirotut! Älköön ikinä ketään teistä päästettäkö olemasta minun Jumalani huoneen palvelijana, puunhakkaajana ja vedenkantajana."

24He vastasivat Joosualle ja sanoivat: "Sinun palvelijoillesi oli kerrottu, että Herra, Jumalasi, oli käskenyt palvelijaansa Moosesta antamaan teille koko tämän maan ja tuhoamaan kaikki maan asukkaat teidän tieltänne. Sen tähden suuresti pelkäsimme henkeämme edessänne ja teimme tämän. 25Mutta katso, nyt me olemme käsissäsi: tee meille, mikä mielestäsi on hyvin ja oikein."

26Silloin hän teki heille näin: hän pelasti heidät israelilaisten käsistä, niin etteivät he heitä surmanneet. 27Niin Joosua määräsi heidät sinä päivänä seurakunnan ja Herran alttarin puunhakkaajiksi ja vedenkantajiksi, aina tähän päivään asti, sitä paikkaa varten, jonka Herra oli valitseva.