Num 11 | FinSTLK2017 | STEP | Mutta kansa tuskitteli. Se oli paha Herran korvissa. Sen kuullessaan Herra vihastui, ja Herran tuli syttyi heidän keskelleen. Se kulutti ulommaisen osan leiriä.

Numbers 11

Kansan napina

1 Mutta kansa tuskitteli. Se oli paha Herran korvissa. Sen kuullessaan Herra vihastui, ja Herran tuli syttyi heidän keskelleen. Se kulutti ulommaisen osan leiriä. 2 Silloin kansa huusi Moosesta apuun. Niin Mooses rukoili Herraa, ja tuli alkoi sammua. 3 Paikan nimeksi pantiin Tabeera, koska Herran tuli oli syttynyt siellä heidän keskelleen.

4 Mutta heidän joukossaan olleelle sekakansalle tuli kova ruuan himo. Silloin israelilaisetkin rupesivat jälleen valittamaan, sanoen: "Voi, jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! 5 Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, meloneja, ruohosipulia, sipulia ja valkosipulia. 6 Mutta nyt sielumme nääntyy, koska täällä ei ole silmillemme mitään muuta kuin mannaa." 7 Manna oli korianterin siemenen kaltaista ja bedellion-pihkan näköistä. 8 Kansa riensi sitä kokoamaan ja jauhoi sitä käsikivillä tai survoi huhmaressa. Sitten he keittivät sitä padassa ja valmistivat siitä leipiä. Sen maku oli samanlainen kuin öljyleivoksen. 9 Kasteen laskeutuessa yöllä leiriin laskeutui siihen mannakin.

10 Mooses kuuli, kuinka kansa ja jokainen sukukunta vaikeroi, kukin telttansa ovella. Silloin Herra vihastui kovin. Se oli paha myös Mooseksen silmissä. 11 Mooses sanoi Herralle: "Miksi olet tehnyt niin pahoin palvelijallesi, ja miksi en ole saanut armoa silmiesi edessä, koska olet pannut kaiken tämän kansan taakakseni ^{▼▼ Profeetat nimittävät heille julistettavaksi annettua Herran sanaa "taakaksi".}? 12 Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni, niin kuin hoitaja kantaa imeväistä lasta, siihen maahan, jonka olet valalla vannoen luvannut heidän isilleen? 13 Mistä minulla on lihaa antaa kaikelle tälle kansalle, kun he ahdistavat minua itkullaan sanoen: 'Anna meille lihaa syödäksemme'? 14 En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa, sillä se on minulle liian raskas. 15 Jos näin aiot kohdella minua, surmaa minut mieluummin, jos olen saanut armon silmiesi edessä, ja päästä minut tätä kurjuutta näkemästä."

70 vanhinta

16 Silloin Herra puhui Moosekselle: "Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia, jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi. Tuo heidät ilmestysmajalle. Asettukoot he sinne kanssasi. 17 Minä astun sitten alas ja puhun siellä kanssasi ja otan henkeä, joka sinussa on, ja annan heille. Siten he voivat auttaa sinua kansataakan kantamisessa, ettei sinun tarvitse kantaa sitä yksinäsi.

Viiriäiset

18 Mutta kansalle sano: Pyhittäytykää huomiseksi, niin saatte syödä lihaa, koska itkitte Herran kuullen, sanoen: 'Voi, jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! Egyptissä meidän oli hyvä olla.' Herra antaa nyt teille lihaa syödäksenne. 19 Siinä ei ole teillä syömistä ainoastaan päiväksi tai kahdeksi, tai viideksi tai kymmeneksi tai kahdeksikymmeneksi päiväksi, 20 vaan kuukauden päiviksi, kunnes ette enää siedä sen hajua ja se iljettää teitä. Sillä te olette pitäneet halpana Herran, joka on keskellänne, ja vaikeroineet hänen edessään sanoen: 'Miksi lähdimme Egyptistä!'"

21 Mooses vastasi: "Kuusisataa tuhatta jalkamiestä on kansaa, jonka keskuudessa minä elän, ja kuitenkin sinä sanot: 'Minä annan heille lihaa, niin että heillä on sitä syödä kuukauden päivät.' 22 Onko lampaita ja nautoja teurastettaviksi heille, niin että heille riittää, vai kootaanko heille kaikki meren kalat, niin että heille riittää?"

23 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Onko Herran käsi lyhyt? Nyt saat nähdä, toteutuuko sinulle minun sanani vai ei."

24 Niin Mooses meni ulos ja kertoi kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui kokoon seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja asetti heidät majan ympärille. 25 Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä, otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin, he profetoivat, mutta sen jälkeen he eivät enää profetoineet. 26 Mutta leiriin oli heitä jäänyt kaksi miestä, toisen nimi oli Eldad ja toisen nimi Meedad. Heihinkin henki laskeutui, sillä hekin olivat luetteloon merkityt, vaikka eivät olleet lähteneet majalle. Nämä profetoivat leirissä. 27 Silloin riensi muuan nuorukainen ja ilmoitti Moosekselle sanoen: "Eldad ja Meedad profetoivat leirissä."

28 Mutta Joosua, Nuunin poika, joka oli ollut Mooseksen palvelija nuoruudestaan asti, puuttui puheeseen sanoen: "Oi, herrani Mooses, kiellä heitä!"

29 Mutta Mooses vastasi hänelle: "Oletko kateellinen minun puolestani? Oi, jospa koko Herran kansa olisi profeettoja, niin että Herra antaisi Henkensä heihin!"

30 Sitten Mooses siirtyi takaisin leiriin ja hänen kanssaan Israelin vanhimmat. 31 Mutta Herran lähettämä tuuli nousi ja ajoi edellään viiriäisiä mereltä päin ja painoi niitä leiriin päivämatkan laajuudelta joka suunnalle leiristä, lähes kahden kyynärän korkeuteen maasta. 32 Silloin kansa ryhtyi kokoamaan viiriäisiä ja kokosi niitä koko sen päivän ja koko yön ja koko seuraavan päivän. Vähin määrä, jonka joku sai kootuksi, oli kymmenen hoomer-mittaa. He levittivät niitä pitkin leiriä kuivumaan. 33 Mutta lihan vielä ollessa heidän hampaissaan, ennen kuin se oli syöty loppuun, syttyi Herran viha kansaa kohtaan, ja Herra tuotti kansalle hyvin suuren surman. 34 Sen paikan nimeksi pantiin Kibrot-Hattaava ^{▼▼ Nimi merkitsee "kovan halun haudat".}, koska sinne haudattiin kansasta ne, jotka olivat antautuneet halunsa valtaan.

35 Kibrot-Hattaavasta kansa lähti liikkeelle Haserotia kohti ja pysähtyi Haserotiin.