Psalms 39

Katoavaisuuden ajattelemisesta

1Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi. 2Sanoin: "Pidän vaelluksestani vaarin, etten tekisi kielelläni syntiä. Pidän suustani vaarin ja tukin sen, niin kauan kuin jumalaton on edessäni." 3Olin vaiti, olin ääneti enkä puhunut siitä, mikä on hyvä, mutta tuskani yltyi. 4Sydämeni hehkui rinnassani, kun huokailin. Minussa syttyi tuli, ja puhuin kielelläni. 5Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja sitä, mikä päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoava minä olen. 6Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit päiväni, ja elämäni on edessäsi kuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisovatkin. Sela. 7Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa. 8Mutta nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni. 9Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua tyhmien pilkaksi. 10Minä vaikenen enkä suutani avaa, sillä sinä sen teit. 11Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn kätesi kuritukseen. 12Kun sinä kuritat ihmistä synnin tähden rangaistuksilla, sinä kulutat hänen kauneutensa kuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela. 13Kuule rukoukseni, Herra, ota korviisi huutoni. Älä ole kuuro kyyneleilleni. Sillä minä olen muukalainen luonasi, vieras, kuten kaikki isänikin. 14Käännä katseesi pois minusta, että ilahtuisin, ennen kuin menen pois eikä minua enää ole.

Copyright information for FinSTLK2017