Psalms 49
Opetus jumalattomien onnesta
1Veisuunjohtajalle; koorahilaisten psalmi. 2Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, kaikki maailman asukkaat, 3sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät. 4Suuni puhuu viisautta, sydämeni miettii ymmärrystä. 5Kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, selitän ongelmani lyyraa soittaen. 6Miksi pelkäisin pahoina päivinä, kun vainoojani vääryys piirittää minua? 7He luottavat tavaroihinsa ja kerskuvat suuresta rikkaudestaan. 8Kukaan ei voi veljeään lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. 9Sillä heidän sielujensa lunastus on hyvin kallis ja jää heiltä iäti suorittamatta, 10vaikka hän eläisi iankaikkisesti eikä näkisi hautaa. 11Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömätkin hukkuvat ja jättävät toisille omaisuutensa. 12He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen. He nimittävät maatiloja nimensä mukaan. 13Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei pysy: hän on kuin eläimet, jotka hukkuvat. 14Näin käy niiden, jotka luottavat itseensä, ja samoin heidän jäljessään niiden, jotka mieltyvät heidän puheisiinsa. Sela. 15Kuin lammaslauma heidät viedään hautaan, kuolema heitä kaitsee. Jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitseen. Hauta kalvaa heidän hahmonsa, eikä heillä ole asuntoa. 16Mutta minun sieluni Jumala lunastaa kuoleman vallasta, sillä hän ottaa minut hoivaansa. Sela. 17Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu. 18Sillä kuollessaan hän ei ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessään. 19Vaikka hän eläessään kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä, 20sinun täytyy mennä isiesi suvun luo, jotka eivät enää ikinä näe valoa. 21Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on kuin eläimet, jotka hukkuvat.
Copyright information for
FinSTLK2017