Psalms 57

Rukous vihollisten julmuutta vastaan

1Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Älä turmele". Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan. 2Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen, sillä sieluni turvaa sinuun. Turvaan siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohi. 3Huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, Jumalaa, joka vie asiani päätökseen. 4Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun ne, jotka haluavat minut niellä, herjaavat minua. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa. 5Sieluni on leijonien keskellä. Minun täytyy maata raatelevien petojen keskellä, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia, ja joiden kieli on terävä miekka. 6Korota itsesi yli taivaitten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan. 7He virittivät verkon askelteni tielle, painoivat sieluni maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela. 8Jumala, sydämeni on luja, sydämeni on luja: minä tahdon laulaa ja soittaa. 9Herää, kunniani; herää, harppu ja lyyra. Haluan herätä varhain. 10Herra, kiitän sinua kansojen joukossa, veisaan kiitostasi niiden keskellä, jotka eivät ole kansakuntia. 11Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu taivaisiin asti, ja sinun totuutesi pilviin saakka. 12Korota itsesi yli taivaitten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.

Copyright information for FinSTLK2017