‏ 1 Maccabees 9

1Jonatan tulee sodassa tapetun veljensä Juudaan siaan. Sillä välillä kuin Demetrius ymmärsi, että Nikanor sotajoukkoinensa lyöty ja voitettu oli, lähetti hän jälleen Juudeaan nämät kaksi, Bakkideksen ja Alkimuksen, ja heidän kanssansa parhaan sotaväkensä, jotka sodissa alati oikialla puolella pidettiin. 2Nämät menivät Galgalaan päin, piirittivät ja voittivat Maslotin Arbelassa ja tappoivat siellä paljon väkeä. 3Senjälkeen toisena vuotena kuudettakymmentä toista sataa, ensimäisellä kuulla, matkustivat he Jerusalemiin, 4Ja sieltä Bereaan kahdellakymmenellä tuhannella jalkamiehellä ja kahdellatuhannella hevosmiehellä. 5Ja Juudas sioitti itsensä Laisan tykönä kolmellatuhannella miehellä. 6Vaan kuin hänen väkensä näki, että vihollisia niin suuri joukko oli, hämmästyivät he ja pakenivat, niin ettei enempi Juudaan tykö jäänyt kuin kahdeksansataa miestä. 7Kuin Juudas tämän näki, ettei hänen sotaväkensä yhdessä pysynyt, ja viholliset kumminkin täyttivät hänen päällensä, tuli hän surulliseksi; ja kuin hän näki, ettei hänellä tilaa ollut rohkaista väkeänsä, ja saattaa heitä yhteen jälleen, 8Sanoi hän tässä ahdistuksessa jääneille: ylös, ja koetelkaamme, jos me vihollisten kimppuun tohdimme, ja heitä lyödä taidamme! 9Mutta ei he tahtoneet, vaan estelivät sen pois, ja sanoivat: ei se ole mahdollinen, että me jotain taidamme tehdä; mutta anna meidän tällä erällä välttää ja palata pois, ja hakea meidän veljemme yhteen, jotka meiltä paenneet ovat; sitte me tahdomme jälleen tulla vihollisten tykö, ja lyödä heitä: nyt on meitä sangen vähä. 10Mutta Juudas sanoi: pois se, että meidän pitää pakeneman; jos meidän aikamme on tullut, niin me tahdomme kunniallisesti kuolla meidän veljeimme tähden, ja ei sallia meidän kunniaamme häpiäksi tulla. 11Ja viholliset nousivat ja asettuivat kukin paikkaansa näin: ensimäiset olivat ampujat, ja parhaat sotamiehet seisoivat ensimäisinä. 12Hevosmiehet olivat jaetut kahteen joukkoon, yksi joukko kummallekin puolelle. Pääruhtinas Bakkides oli oikialla puolella. Tällä järjestyksellä astuivat he edes suurella huudolla ja vaskitorvien äänellä. 13Niin antoi myös Juudas vaskitorviin puhaltaa, ja meni heidän tykönsä, ja tappeli heidän kanssansa huomenesta hamaan ehtoosen asti, niin että maa järisi siitä suuresta metelistä. 14Kuin Juudas näki, että Bakkides itse ja suuri joukko oli oikialla puolella, niin hän karkasi itse sen päälle, hän ja ne muut, jotka ei henkeänsä säästäneet, ja peljättivät heidät, 15Ja löivät joukon oikialta puolelta pakoon, ja ajoivat heitä takaa aina Asdodin vuoren tykö. 16Mutta koska ne, jotka vasemmalla puolella olivat, näkivät sen, että Juudas ajoi heitä takaa, riensivät he myös Juudaan perässä. 17Niin täytyi Juudaan kääntyä niitä vastaan, ja varjeli itsensä kauvan; ja siinä tapahtui suuri veren vuodatus, niin että monta tuli haavoitetuksi ja kuoliaaksi lyödyksi molemmilta puolilta. 18Ja Juudas myös viimeiseltä tuli lyödyksi; niin pakenivat ne, jotka jääneet olivat. 19Jonatan ja Simon ottivat veljensä Juudaan ruumiin, ja hautasivat hänen isänsä hautaan Modin kaupungissa, 20Ja Israelin kansa suri Juudaa kauvan aikaa, ja valitti häntä sangen raskaasti, ja sanoi: 21Voi että sankari on kaatunut, joka Israelia varjellut ja vapahtanut on! 22Tämä on historia Juudaasta; mutta hän on vielä monta muuta miehuullista asiaa tehnyt, jotka ei kaikki paljouden tähden ole kirjoitetut. 23Juudaan kuoleman jälkeen tulivat jumalattomat ja luopuneet jälleen voimallisiksi koko Israelin maalla. 24Ja siihen aikaan oli suuri nälkä maalla, niin että kaikki kansa antoi itsensä Bakkideksen alle. 25Silloin valitsi Bakkides jumalattomia miehiä, jotka hän teki virkamiehiksi, 26Ja antoi joka paikassa etsiä Juudaan kumppaneita ja ystäviä, ja eteensä tuoda, että hän olis kostanut heille, ja pilkannut heitä. 27Ja Israelissa oli senkaltainen suru ja ahdistus, ettei sen vertaa ole ollut jälkeen prophetain ajan. 28Sentähden tulivat Juudaan kumppanit kokoon, ja sanoivat Jonatanille: 29Sinun veljes Juudaan kuoleman jälkeen ei ole meillä yhtään enään hänen kaltaistansa, joka meitä varjelis meidän vihollisiltamme ja Bakkideksen käsistä, jotka meitä vainoovat. 30Sentähden valitsemme me sinut hänen siaansa esimieheksi ja pääruhtinaaksi, pitämään tätä sotaa. 31Ja niin tuli Jonatan heidän esimieheksensä, ja hallitsi veljensä siassa. 32Kuin Bakkides tämän ymmärsi, antoi hän etsiä häntä, että hän olis surettanut hänen. 33Koska Jonatan ja Simon hänen veljensä sen ymmärsivät, pakenivat he ja kaikki ne, jotka heidän kanssansa olivat, Tekoen korpeen, ja sioittivat itsensä Asparin veden tykö. 34Tämän sai Bakkides tietää, joka nousi ja meni heitä vastaan. 35Ja Jonatan oli lähettänyt päämiehen veljen Johanneksen ystäväinsä Nabatealaisten tykö, rukoilemaan heitä, että he riistansa ja tavaransa kaupunkiinsa ottaisivat ja tallella pitäisivät. 36Mutta Jambrin pojat läksivät ulos Magdabanin kaupungista ja karkasivat Johanneksen päälle, ja ottivat hänen kiinni, ja ottivat häneltä kaikki, mitä hänen myötänsä oli, ja veivät heidät kaupunkiinsa. 37Senjälkeen ilmoitettiin Jonatanille ja Simonille hänen veljellensä, että Jambrin pojat valmistivat suuret häät, ja piti tuoman morsiamen Nadabasta suurella koreudella; sillä se oli päämiehen tytär Kanaanin maalta. 38Niin Jonatan ja Simon ajattelivat sitä, että nämät tappaneet olivat heidän veljensä Johanneksen; sen tähden menivät he ylös, ja kätkivät itsensä vuorten onkaloihin ja vartioitsivat Jambrin lapsia. 39Kuin ylkä siitä matkusti ystävinensä, ja paljolla väellä ja tavaralla, huiluilla ja rummuilla ja kalliilla kaunistuksilla, 40Karkasi Simon ja Jonatan alas vuorelta, ja löivät heitä ja tappoivat monta, niin että ne, jotka pääsivät, täytyi paeta vuorelle, ja ottivat pois heidän riistansa. 41Silloin häät murheeksi muuttuivat, ja huilun ilo itkuksi. 42Näin kostivat he sen murhan, joka heidän veljellensä tehty oli, ja palasivat jälleen ja vaelsivat Jordanin tykö. 43Niin tuli myös Bakkides Jordanin tykö suurella sotajoukolla, sabbatina. 44Ja Jonatan sanoi kansallensa: ylös, ja varustakaat teitänne tappelemaan, sillä ette saa tässä nyt levossa olla niinkuin ennen. 45Sillä viholliset ovat saapuvilla: meidän täytyy varjella meitämme, emme kuitenkaan taida välttää; sillä meillä on viholliset sekä edessämme että perässämme; niin on Jordanin virta yhdellä puolella, toisella ovat suot ja vuoret. 46Sentähden pitää teidän huutaman taivaasen, että te vihollisten käsistä autettaisiin. 47Ja he tulivat tappelemaan, ja Jonatan löi Bakkidesta; mutta Bakkides vetäytyi takaperin. 48Silloin hyppäsi Jonatan ja hänen väkensä Jordaniin, ja tulivat virran ylitse; vaan Bakkidek sen väki ei tohtineet antaa itsiänsä virtaan. 49Ja sinä päivänä kaatui Bakkideksen puolelta tuhannen miestä. 50Sentähden palasi Bakkides Jerusalemiin, ja rupesi vahvistamaan kaupungeita maassa; hän antoi rakentaa portit ja korkiat muurit Jerihon ympäri, Emmaonin, Bethoronin, Betelin, Tamnatanin, Pharanin ja Toponin, 51Ja pani niihin sotaväkeä vartiaksi, joiden Israelia vaivaaman piti. 52Niin antoi hän myös vahvistaa Betsuran, Gatsan ja linnan Jerusalemissa, ja pani myös siihen sotaväkeä ja toimitti heille ravinnon, 53Ja otti ylimmäisten lapset pantiksi, ja piti ne kiinni Jerusalemin linnassa. 54Kolmantena vuotena kuudettakymmentä toista sataa, toisella kuukaudella, käski Alkimus myös maahan jaottaa sisälliset muurit kartanosta, joka kaikkein likin templin edessä oli, jotka pyhät prophetat olivat antaneet rakentaa. 55Ja kuin tähän työhön ruvettiin, löi Jumala Alkimuksen, niin että tämä aivoitus tuli taas estetyksi; sillä hän halvattiin niin, ettei hän saanut mitään puhua, taikka jotain toimittaa, ja laittaa asioitansa. 56Ja niin hän kuoli suuressa kivussa. 57Mutta koska Bakkides näki, että Alkimus kuoli, matkusti hän jälleen kuninkaan tykö; niin oli rauha ja lepo maassa kaksi vuotta. 58Mutta ne luopuneet maalla pitivät neuvoa, ja sanoivat: Jonatan ja hänen seuransa istuvat alallansa, heillä on rauha, ja ovat suruttomat, kutsukaamme nyt taas Bakkides: hän taitais kaikki heidät ottaa kiinni yhtenä yönä. 59Ja he menivät Bakkideksen tykö, ja sanoivat hänelle neuvonsa. 60Niin Bakkides nousi ylös suurella väellä, ja lähetti kirjat salaisesti kumppaniensa tykö Juudan maalle, että he Jonatanin ja kaikki ne, jotka hänen kanssansa olivat, piti ottaman kiinni. Mutta tämä neuvo tuli Jonatanille tiettäväksi, sen tähden ei he mitään matkaan saaneet; 61Vaan Jonatan otti kiinni liki viisikymmentä ylimmäistä poisluopuneiden ja jumattomien joukosta, ja antoi tappaa heidät. 62Sitte poikkesivat Jonatan ja Simon väkinensä korpeen yhteen hävitettyyn kaupunkiin Betbeseniin; sen hän rakensi jälleen, ja teki vahvaksi. 63Kuin nyt Bakkides sen tietää sai, nousi hän kaiken väkensä kanssa, siihen myös ajoi Juudalaiset kanssansa; 64Ja meni Betbeseniin, ja oli sen alla kauvan aikaa, ja kävi väkirynnäköllä sen päälle, ja teki ampumus- ja muut sota-aseet sen eteen. 65Mutta Jonatan antoi kaupungin veljensä Simonin haltuun, ja meni yhdellä joukolla ulos, 66Ja löi Odarenin ja hänen veljensä, ja Phaseronin lapset heidän majoissansa. Vaan että se menestyi hänelle, saapui enempi kansaa hänen tykönsä, niin että hän tuli väkevämmäksi. 67Silloin tuli myös Simon kaupungista vihollisten leiriin, ja poltti sodan rakennukset, ja löi Bakkideksen pakoon. 68Ja Bakkides sai sangen katkeran sydämen, että hänen aivoituksensa ja neuvonsa oli turha, 69Ja vihastui petollisten Juudalaisten päälle, jotka hänelle sitä neuvoa olivat antaneet, että hän jälleen tuli siihen maakuntaan, ja antoi tappaa heistä monta, ja valmisti itsensä menemään matkaansa jälleen omalle maallensa. 70Kuin Jonatan sen ymmärsi, lähetti hän sanan hänelle, tehdäksensä rauhaa hänen kanssansa, ja rukoili häntä, että hän olis antanut saaliin jälleen ja vangit irralle. 71Siihen mielistyi Bakkides mielellänsä, ja teki niinkuin Jonatan anoi, ja vannoi hänelle valan, ettei hän enään tahtonut tehdä hänelle pahaa kaikkena elinaikanansa. 72Ja antoi hänelle jälleen kalun ja Juudan vangit irrallensa, ja palasi omalle maallensa, ja ei enään tullut Juudan maalle. 73Niin taas tuli rauha Israeliin, ja Jonatan asui Makmassa, ja hallitsi siinä kansaa, ja suretti ne petolliset poisluopuneet lsraelista.