‏ Judith 10

Judit valmistaa itsensä matkaan. II. Menee Assyrialaisten tykö. III. Viedään Holoferneksen majaan. 1Kuin hän rukoilemasta lakannut oli, nousi hän ja kutsui piikansa. 2ja meni huoneeseen alas, ja riisui säkin, ja pani pois leskenvaatteensa, 3Ja pesi itsensä, ja voiteli kalliilla vesillä, ja palmikoitsi hiuksensa, ja pani pääliinan päähänsä, ja otti kauniit vaatteet yllensä, ja kaunisti itsensä otsarihmoilla ja seppeleillä, ja puki yllensä kaikki kaunistuksensa. 4ja Herra antoi hänelle armon, että hän oli sangen ihana nähdä; sillä hän ei kaunistanut itseänsä hekumasta, mutta Jumalan kunniaksi. 5Ja hän antoi piiallensa viinaleilin ja öljyastian, ja fikunia, jauhoja ja leipiä, ja hän meni matkaan. 6ja hän löysi portin tyköä Otsian ja vanhimmat, jotka häntä odottivat, niinkuin määrätty oli. 7Ja kuin hänen näkivät, ihmettelivät he suuresti hänen kauneuttansa. 8Mutta ei he kysyneet, mitä hän aikonut oli, vaan päästivät hänen ulos, ja sanoivat: meidän isäimme Jumala antakoon sinulle armon, ja sinun aikomises menestyä! että Israel iloitsis sinusta, ja sinun nimes tulis luetuksi pyhäin hurskaiden sekaan 9ja kaikki, jotka siinä olivat, sanoivat: Amen, amen! 10Mutta Judit rukoili Herraa, ja meni matkaansa piikansa kanssa. 11ja kuin hän varhain aamulla meni alas vuorelta, kohtasivat häntä Assyrialaisten vartiat, ja karkasivat hänen tykönsä, ja kysyivät häneltä, kusta hän oli tullut, ja kuhunka hän tahtoi mennä. 12Hän vastasi: minä olen Hebrealainen vaimo, ja olen heidän tyköänsä paennut; sillä minä tiedän heidät tulevan teidän käsiinne, että he ovat katsoneet teitä ylön, ja ei tahdo armoa etsiä, ja itsiänsä mielellänsä antaa. 13Sentähden olen minä aikonut tulla päämiehen Holoferneksen eteen, että minä ilmoittaisin hänelle heidän salautensä, ja sanoisin hänelle, kuinka huokiasti hän heidät taitais voittaa, niin ettei hän yhtään miestä tarvitse siinä hukata. 14Kuin ne miehet kuulivat hänen sanansa, katsoivat he hänen päällensä, ja ihmettelivät sangen suuresti, että hän oli niin ihana. 15ja sanoivat hänelle: se sinua kyllä auttava on, ettäs sen neuvon löytänyt olet, tullakses meidän herramme tykö. 16Sillä kuin sinä tulet hänen eteensä, niin on hän sinulle armollinen, ja sinä olet sangen sydämestä hänelle otollinen. 17ja he veivät hänen Holoferneksen majaan, ja sanoivat hänestä hänelle. Ja kuinka hän tuli hänen eteensä, syttyi hän häneen. 18Ja hänen palveliansa sanoivat toinen toisillensa: Hebrean kansa ei ole suinkaan ylönkatsottava, jossa niin ihanat vaimot ovat; emmekö me senkaltaisten ihanaisten vaimoin tähden sotisi? 19Kuin Judit näki Holoferneksen istuvan telttansa alla, joka kauniisti kudottu oli, purpurasta ja kullasta, smaragdilla ja monella kalliilla kivillä kaunistettu. 20Lankesi hän hänen eteensä maahan, ja kumarsi häntä. Ja Holofernes käski hänen nousta.