‏ Judith 16

Juditin kiitosvirsi. II. Kansan uhraus ja ilo. III. Juditin ikävä ja kuolema. 1Niin veisasi Judit Herralle tämän veisun, ja sanoi: 2Soittakaat Herralle kantelella, ja helistäkäät hänelle symbaleilla; veisatkaat hänelle uusi virsi; olkaat iloiset ja avuksenne huutakaat hänen nimeänsä. 3Herra on se, joka sodat asettaa taitaa, Herra on hänen nimensä. 4Hän soti kansansa edestä, että hän meitä vapahtais kaikilta meidän vihollisiltamme. 5Assur tuli siltä vuorelta pohjasta, suurella väellä; hänen paljoutensa peitti vedet, ja hänen hevosensa peittivät maan. 6Hän uhkasi polttaa minun maani ja tappaa minun nuoret mieheni, lapset ja neitseet viedä pois. 7Mutta Herra kaikkivaltias Jumala on hänen rangaissut, ja antoi hänen vaimon käsiin. 8Sillä ei yksikään mies eikä sankari ole häntä lyönyt maahan, ja ei yksikään uljas ole häneen ruvennut; mutta Judit Merarin tytär on kauneudellansa hänen lyönyt maahan. 9Sillä hän riisui pois lesken vaatteet, ja otti yllensä ilovaatteet, Israelin lasten iloksi. 10Hän pesi itsensä kalliilla voiteella, palmikoitsi hiuksensa, pettämään häntä. 11Hänen kauniit kenkänsä tekivät hänen sokiaksi, hänen ihana muotonsa käänsi hänen sydämensä; mutta hän hakkasi miekalla pois hänen päänsä. 12Niin että Persialaiset ja Mediläiset hämmästyivät senkaltaista miehuullista työtä. 13Ja Assyrialaisten sotajoukko murehti, kuin minun viheliäiseni tulivat edes, jotka janosta nääntyneet olivat. 14Nuoret poikaiset pistivät heitä lävitse, ja löivät heitä pakoon niinkuin lapsia. He ovat lyödyt maahan sodassa, Herran minun Jumalani sotajoukolta. 15Veisatkaamme uutta virttä Herralle, meidän Jumalallemme. 16Herra Jumala, sinä olet voimallinen Jumala, joka teet suuria töitä, ja ei yksikään taida olla sinua vastaan. 17kaikki luontokappaleet pitää sinua palveleman, ja mitä sinä sanot, sen pitää tapahtuman, Kuin sinä annat jollekulle rohkeuden, sen täytyy käytä edes, ja ei yksikään taida olla sinun sanaas vastaan. 18Vuorten täytyy väristä, ja kivet sulavat sinun edessäs niinkuin meden vaha. 19Mutta jotka sinua pelkäävät, niille sinä tahdot osoittaa suuren armon; sillä kaikki uhri ja lihavuus on ylen huono sinun edessäs; mutta Herran pelko on sangen suuri. 20Voi pakanoita, jotka minun kansaani vainoovat! Sillä kaikkivaltias Herra kostaa heille, ja etsii heitä kostopäivänä. 21Hän on kostava heidän ruumiissansa tulella ja madoilla, ja heidän pitää palaman ja kituman ijankaikkisesti 22Sen voiton jälkeen meni kaikki kansa Betuliasta Jerusalemiin rukoilemaan Herraa, ja puhdistivat itsensä, ja uhrasivat polttouhria, ja mitä he luvanneet olivat. 23Ja Judit ripusti kaikki Holoferneksen sota-aseet templiin, ja sen vaatteen, jonka hän hänen vuoteestaan ottanut oli, että sen piti oleman annettu Herralle alttiiksi ijankaikkisesti. 24Ja kansa oli iloinen Jerusalemissa, Juditin kanssa, pyhän tykönä, kolme kuukautta, ja pitivät juhlaa voitosta. 25Sitte meni kukin kotiansa jälleen. Ja Judit tuli myös kotiansa jälleen Betuliaan, ja tuli suuresti kunnioitetuksi koko Israelin maalla. Ja hän ei ottanut miestä ensimmäisen miehensä Manassen kuoleman jälkeen. Ja hän tuli sangen vanhaksi, ja oli miehensä huoneessa, siihenasti hän tuli sadan ja viiden ajastajan vanhaksi. Ja hän teki piikansa vapaaksi. Sitte kuoli hän Betuliassa, ja haudattiin miehensä Manassen viereen. Ja kansalla oli murhe ja valitus hänestä seitsemän päivää. Ja hän jakoi kaikki kalunsa miehensä Manassen lähimmäisille sukulaisille, niin myös omille lähimmäisille sukulaisillensa. Ja niin kauvan kuin hän eli, ja vielä kauvan sen jälkeen, ei kenkään rohjennut mennä Israelia vastaan. Ja he pitivät sen voittopäivän Hebrealaisten seassa suurena juhlana ja pyhänä ijankaikkisesti.