‏ Psalms 104

1Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu. 2Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen. 3Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä. 4Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi. 5Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti. 6Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla. 7Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois. 8Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet. 9Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään. 10Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat; 11Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat. 12Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla. 13Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat. 14Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta. 15Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen. 16Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut; 17Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat. 18Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein. 19Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa. 20Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos. 21Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät. 22Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat. 23Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti. 24Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas. 25Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet; 26Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä. 27Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa. 28Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan. 29Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen. 30Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon. 31Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä. 32Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat. 33Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen. 34Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa. 35Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!