Psalms 50
1Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti. 2Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa. 3Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma. 4Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa. 5Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista. 6Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, Sela! 7Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas, 8Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni. 9En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas; 10Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin. 11Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni. 12Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on. 13Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan? 14Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses; 15Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua. 16Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles? 17Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses. 18Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa. 19Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan. 20Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat. 21Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen. 22Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa. 23Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
Copyright information for
FinBiblia