Sir 40 | FinBiblia | STEP | Viheliäinen ja surkia meno on kaikkein ihmisten elämällä, hamasta äidin kohdusta niin siihen asti kuin he jälleen maahan haudataan, joka on meidän kaikkein äitimme.

‏ Sirach 40

Nykyisen elämän raadollisuudesta; jumalattomain vahingosta; oikiasta onnellisuudesta; kerjäyksen kurjuudesta.

1 Viheliäinen ja surkia meno on kaikkein ihmisten elämällä, hamasta äidin kohdusta niin siihen asti kuin he jälleen maahan haudataan, joka on meidän kaikkein äitimme. 2 Täällä on aina murhe, pelko ja viimein kuolema odotettavana, 3 Niin sen, joka Suuressa kunniassa istuu, kuin halvimmankin maan päällä; 4 Niin sen, joka silkkiä ja kruunua kantaa, kuin senkin, joka rohtimiin on puetettu. 5 Täällä on aina viha, kiivaus, tuska, sota ja kuoleman vaara, riita ja tora; ja kuin ihminen yöllä lepää ja makaa vuoteessansa, niin tulevat monet ajatukset eteen, 6 Ja vaikka hän vähän lepoa saa, niin ei se kuitenkaan mitään ole; sillä hän peljätetään unissansa, niinkuin hän vihamiehet näkis. 7 Ja kuin hän herää, ja näkee olevansa ilman vaaraa, niin se on hänelle niinkuin sille, joka sodasta on päässyt ja ihmettelee, ettei siellä hätää ollut. 8 Senkaltaista tapahtuu kaikelle lihalle, sekä ihmisille että eläimille, mutta jumalattomille seitsemän kertaa enempi. 9 Murha, veri, riita, miekka, vahinko, nälkä, hukka ja vaiva, kaikki nämät ovat asetetut jumalattomia vastaan. 10 Sillä vedenpaisumus piti myös heidän tähtensä tuleman. 11 Kaikki mitä maasta tulee, pitää maaksi jälleen tuleman, niinkuin kaikki vedet mereen jälleen juoksevat. 12 Kaikki lahjat ja väärin saatu kalu pitää hukkuman, mutta totuus pysyy ijankaikkisesti. 13 Jumalattoman kalu raukee tyhjään, ja kuivuu niinkuin oja, ja niinkuin ukkonen sateesta lakkaa. 14 He ovat iloiset niinkauvan kuin he lahjoja ottavat, mutta viimeiseltä pitää heidän kuitenkin hukkuman. 15 Jumalattomain jälkeentulevaisten ei pidä vesoman, ja väärintekiäin juuri pitää seisoman paljaalla karilla, 16 Ja vaikka hän vielä seisois jokseenkin syvässä ja veden tykönä, niin hän pitää kuitenkin hävitettämän, ennenkuin hän kypsyy. Mutta hyvin tehdä on niinkuin siunattu yrttitarha, ja laupius pysyy ijankaikkisesti. 18 Joka itsensä työllänsä elättää ja tyytyy siihen, hänellä on levollinen elämä, se on, löytää kaikkein parhaan tavaran. 19 Lapsia synnyttää, ja kaupunkia parantaa, saattaa ijäisen muiston; mutta kunniallinen vaimo enemmän kuin nämät molemmat. 20 Viina ja kantele iloittavat sydämen; mutta viisaus on suloisempi niitä molempia. 21 Pillit ja harput kuuluvat hyvin; mutta ystävällinen puhe on niitä parempi. 22 Sinun silmäs katsovat mielellänsä sitä, mikä otollinen ja kaunis on; mutta viheriäinen kylvö on parempi niitä. 23 Ystävä tulee ystävänsä tykö tuskassa; mutta mies ja vaimo paljoa ennemmin. 24 Veli auttaa veljeänsä hädässä; mutta laupius auttaa paljoa enemmin. 25 Kulta ja hopia tukevat miehen; mutta hyvä neuvo paljoa enemmin. 26 Raha ja riista rohkaisevat; mutta Herran pelko paljoa enemmin. 27 Ei Herran pelvolta mitään puutu, eikä se tarvitse yhdenkään apua. 28 Herran pelko on siunattu yrttitarha, ja ei ole mitään niin kaunista kuin se on. 29 Poikani, älä pyydä kerjätä, parempi on kuolla kuin kerjätä. 30 Joka luottaa toisen pöytään, ei se ajattele itsiänsä elättää kunniallisesti; sillä hänen täytyy tehdä syntiä toisen miehen ruan tähden; Mutta toimellinen mies kavahtaa sitä. Kerjäys maistaa häpeemättömän suulle hyvin; mutta se tulee viimein hänelle pahaksi.