‏ Sirach 43

Jumalan ihmetyöt taivaassa, ilmassa, maassa ja vesissä pitää kehoittaman häntä kiittämään.

1Herran kunnia näkyy ylen suuressa korkeudessa, vahvuuden kirkkaudessa ja taivaan kauneudessa. 2Kuin aurinko nousee, niin hän ilmoittaa päivän, se joka on yksi Korkeimman ihmetyö. 3Puolipäivästä kuivaa hän maan, ja kuka voi olla hänen palavuudessansa? 4Hän on palavampi kuin monta pätsiä, ja polttaa vuoret, ja hohtaa palavuutta tyköänsä, ja antaa niin kirkkaan paisteen itsestänsä, että se silmät häikäisee. 5Se mahtaa suuri Herra olla, joka hänen tehnyt on, ja on käskenyt hänen niin nopiasti juosta! 6Ja kuun pitää kaikessa maailmassa ajallansa paistaman, ja eroittaman kuukaudet ja jakaman vuoden. 7Kuun jälkeen luetaan juhlapäivät, se on valkeus, joka vähenee ja kasvaa jälleen. 8Se tekee kuukaudet, kasvaa ja muuttaa itsensä ihmeellisesti, 9Valistaa myös kaiken taivaan sotajoukon ylhäällä vahvuudessa, ja kirkkaat tähdet kaunistavat taivaan. 10Niin on Herra korkeudessa käskenyt niiden maailmaa valistaa. 11Jumalan sanan kautta pitävät ne säätynsä, ja ei väsy valvomasta. 12Katso taivaan kaarta, ja kiitä häntä, joka sen tehnyt on; sillä se on sangen kaunis kirkkaudessansa. 13Hän on tehnyt taivaan kauniisti ympyriäiseksi, ja Korkeimman käsi on sen venyttänyt. 14Hänen sanansa kautta sataa paljon lunta, ja hän antaa ihmeellisesti tulen leimahtaa sekaisin, niin että taivas avaa itsensä, 15Ja pilvet häälyvät, niinkuin linnut lentävät. 16Hän tekee voimallansa pilvet paksuksi, niin että rakeet sieltä satavat. 17Hänen ukkosensa jylinä peljättää maan, että vuoretkin hänen edessänsä värisevät. 18Hänen tahdostansa puhaltaa etelätuuli ja pohjatuuli, 19Ja niinkuin linnut lentävät, niin kääntyvät myös tuulet, ja puhaltavat lunta kokoon, niin että hän ajaa kinokseen, ja se putoo alas niinkuin heinäsirkat. 20Se on niin valkia, että se häikäisee silmät, ja sydämen täytyy ihmetellä senkaltaista kamalaa sadetta. 21Hän vuodattaa härmän maan päälle niinkuin suolan, ja kuin se kylmettyy, niin siitä tulee jää, niinkuin teroitetut seipäät. 22Ja kuin kylmä pohjatuuli puhaltaa, niin vesi tulee jääksi; kussa vettä on, siellä se puhaltaa, ja pukee veden päällensä, niinkuin haarniskan. 23Hän turmelee vuoret ja polttaa korvet, ja kuivaa kaiken vihannon niinkuin tuli. 24Sitä vastaan auttaa synkiä pilvi ja kaste virvoittaa kaikki jälleen poudan jälkeen. 25Sanallansa estää hän meren pysymään siassansa, ettei se edemmä pääse, ja hän on pannut luodot siihen. 26Jotka merellä vaeltavat, ne juttelevat sen vaaroista, ja me, jotka sitä kuulemme, ihmettelemme. 27Siellä ovat kamalat ihmeet, moninaiset eläimet ja valaskalat, ja niiden keskeltä he purjehtivat. 28Hänen sanallansa pysyvät kaikki kappaleet. 29Ja jos me vielä paljonkin sanoisimme, niin emme kuitenkaan kerkiä kaikkiin; lyhykäisesti: hän on kaikki tyynni. 30Ja vaikka me vielä kaikkia korkiasti kunnioittaisimme, mitä se olis? Hän on vielä sittenkin paljoa korkiampi kuin kaikki hänen työnsä. 31Herra on sanomattomasti suuri, ja hänen voimansa on ihmeellinen. 32Kiittäkäät ja kunnioittakaat Herraa teidän voimanne perästä hän on sittekin korkiampi; 33Ylistäkäät häntä kaikesta voimasta ja älkäät lakatko, ette kuitenkaan taida käsittää. Kuka on hänen nähnyt, että hänestä sanoa taitais? Kuka taitaa häntä niin korkiasti ylistää kuin hän on? Me näemme ainoastaan vähimmän hänen töistänsä; sillä paljo suuremmat ovat meiltä vielä peitetyt. Sillä kaikki on Herra tehnyt, jotka hän antaa jumalisten tietää.