‏ Acts 15

Apostolien ja vanhimpien kokous Jerusalemissa

1Juudeasta tuli sinne eräitä, jotka opettivat veljiä: "Ellette ympärileikkauta itseänne Mooseksen säätämällä tavalla, ette voi pelastua." 2Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas väittelivät kiivaasti heitä vastaan, päätettiin, että Paavalin, Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten luo Jerusalemiin. 3Seurakunta lähetti heidät matkalle, ja he kulkivat Foinikian ja Samarian kautta ja kertoivat pakanoiden kääntymyksestä ja ilahduttivat sillä suuresti kaikkia veljiä. 4Kun he saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan. He kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssaan ja tehnyt suuria.

5Mutta fariseusten lahkosta nousi muutamia, jotka olivat tulleet uskoviksi, ja sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia."

6Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa. 7Kun oli paljon väitelty, Pietari nousi ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani kuulevat evankeliumin sanan ja uskovat. 8Jumala, sydänten tuntija, antoi heille todistuksen lahjoittaen heille Pyhän Hengen samoin kuin meillekin, 9eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän välillä, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. 10Miksi siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? 11Mutta uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme samalla tapaa kuin hekin."

12Koko joukko hiljeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanoiden keskuudessa heidän kauttaan. 13Kun he olivat vaienneet, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua! 14Simon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanoiden puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimelleen. 15Tämän kanssa pitävät yhtä profeettojen sanat, sillä näin on kirjoitettu:

16'Sen jälkeen palaan ja rakennan uudestaan Daavidin sortuneen majan, korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, 17jotta jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, sekä kaikki pakanat, joille minun nimeäni on julistettu, sanoo Herra, joka tämän tekee.

18Jumalalle ovat tunnettuja kaikki hänen tekonsa iankaikkisuudesta asti.' 19Sen tähden minä päätän, ettei tule rasittaa niitä, jotka kääntyvät pakanuudesta Jumalan puoleen, 20vaan heille kirjoitettakoon kirje, että heidän täytyy karttaa epäjumalien saastuttamaa, haureutta ja lihaa, josta veri ei ole laskettu pois, sekä verta. 21Sillä Mooseksella on monen polven ajan joka kaupungissa julistajansa. Luetaanhan häntä synagogissa joka sapatti."

22Silloin apostolit, vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota sanottiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa.

23He kirjoittivat omakätisesti heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: "Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa, Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. 24Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet sielunne hämmennyksiin sanoen, että teidän tulee ympärileikkauttaa itsenne ja pitää laki, mistä emme ole käskyä antaneet, 25niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän luoksenne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa, 26jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. 27Lähetämme siis Juudaksen ja Silaan, jotka myös suullisesti ilmoittavat teille saman. 28Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: 29että kartatte epäjumalille uhrattua, verta, lihaa, josta [kaikkea] verta ei ole laskettu pois, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, teette hyvin. Jääkää hyvästi!"

30Niin siis heidät lähetettiin matkaan, ja he tulivat Antiokiaan. Siellä he kutsuivat koolle koko joukon ja antoivat heille kirjeen. 31Kun nämä olivat lukeneet sen, he iloitsivat tästä lohdutuksesta. 32Mutta Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, kehottivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä. 33Heidän viivyttyään siellä jonkin aikaa veljet päästivät heidät rauhassa palaamaan niiden luo, jotka olivat heidät lähettäneet. 34Mutta Silas halusi jäädä sinne. 35Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa.

36Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: "Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän on." 37Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota sanottiin Markukseksi. 38Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön. 39He kiivastuivat niin, että erosivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyprokselle. 40Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Jumalan armon haltuun, ja hän lähti matkalle. 41Hän vaelsi Syyrian ja Kilikian halki vahvistaen seurakuntia.