‏ Acts 4

Pietari ja Johannes vangitaan

1Mutta heidän puhuessaan kansalle astuivat papit, temppelivartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä, 2närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista, 3he kävivät heihin käsiksi ja panivat heidät vankilaan seuraavaan päivään asti, sillä oli jo ilta. 4Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku oli noin viisituhatta.

Pietari todistaa Neuvostolle ramman parantuneen Jeesuksen nimessä

5Seuraavana päivänä tapahtui, että heidän hallitusmiehensä, vanhimpansa ja kirjanoppineensa kokoontuivat Jerusalemissa, 6myös ylipappi Hannas sekä Kaifas, Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylipapillista sukua. 7He asettivat heidät eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla tai kenen nimessä te tämän teitte?"

8Silloin Pietari täytettynä Pyhällä Hengellä sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! 9Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä teosta ja siitä, kenen kautta hän on parantunut, 10olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala herätti kuolleista, hänen nimessään tämä seisoo terveenä edessänne. 11Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, ja joka on tullut kulmakiveksi', 12eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä taivaan alla ei ole muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitää pelastua."

13Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät. He tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.

Neuvosto kieltää Pietaria ja Johannesta julistamasta

14Nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssaan he eivät voineet sanoa mitään vastaan, 15vaan käskettyään heidän astua ulos Neuvostosta he neuvottelivat keskenään 16ja sanoivat: "Mitä teemme näille miehille? Sillä se, että heidän kauttaan on tapahtunut ilmeinen ihme, on kaikille Jerusalemin asukkaille selviö, emmekä voi kieltää sitä. 17Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, kieltäkäämme ankarasti heitä enää puhumasta tässä nimessä yhdellekään ihmiselle." 18He kutsuivat heidät ja kielsivät heitä puhumasta ja opettamasta mitään Jeesuksen nimessä.

19Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Arvioikaa itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa, 20mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet."

21He uhkasivat heitä vielä enemmän ja päästivät heidät, koska eivät kansan tähden keksineet, miten rangaista heitä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä oli tapahtunut. 22Sillä mies, jossa tämä parantumisen ihme oli tapahtunut, oli jo yli neljäkymmentävuotias.

23Päästyään vapaiksi he menivät omiensa luo ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat sanoneet heille.

Seurakunnan esirukous

24Sen kuultuaan he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: "Valtias, sinä, joka olet tehnyt taivaan, maan ja meren sekä kaikki, mitä niissä on!

25Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, Daavidin, palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: 'Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? 26Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan.'

27Sillä totisesti, sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, kokoontuivat sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanoiden ja Israelin sukukuntien kanssa, 28tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli nähnyt edeltä tapahtuvan. 29Nyt, Herra, katso heidän uhkauksiaan ja anna palvelijoittesi kaikella rohkeudella puhua sanaasi 30ja ojenna kätesi, että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta."

31Kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.

Uskovat pitävät omaisuuttaan yhteisenä Jerusalemissa

32Uskovien suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan heistä ei sanonut omakseen mitään, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. 33Apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heidän kaikkien päällä. 34Heidän joukossaan ei ollut myöskään ketään puutteenalaista, sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan 35ja panivat apostolien jalkojen juureen. Jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi. 36Niinpä Jooses, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi – se on käännettynä: lohduttaja – leeviläinen, syntyisin Kyprokselta, 37myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen.