‏ Hebrews 10

Lain varjokuva ja Uusi liitto

1Sillä koska laissa on vain varjokuva tulevasta hyvästä, ei itse tosiasioiden tarkkaa kuvaa, se ei voi koskaan samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he kantavat toistuvasti esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. 2Sillä eikö niitä muuten olisi lakattu uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelusta toimittavat, kerran puhdistettuina ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? 3Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. 4Eihän härkien ja pukkien veri voi ottaa pois syntejä.

5Sen tähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia et tahtonut, mutta ruumiin minulle valmistit. 6Polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mieltynyt. 7Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala.'"

8Kun hän ensin sanoo: "Uhreja, anteja, polttouhreja ja syntiuhreja et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, 9hän sitten sanoo: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi." Hän poistaa ensimmäisen pystyttääkseen toisen. 10Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. 11Kaikki papit seisovat joka päivä toimittamassa palvelustaan ja usein uhraamassa samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi poistaa syntejä, 12mutta tämä on uhrattuaan yhden uhrin syntien edestä ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, 13ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. 14Sillä hän on yhdellä uhrilla iäksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. 15Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki, sillä sen jälkeen on edeltä sanottu:

16"Tämä on se liitto, jonka minä niiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä",

17ja: "heidän syntejään ja laittomuuksiaan en enää muista."

18Mutta missä on niiden anteeksiantamus, siihen ei enää sovi uhri synnin edestä.

19Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, 20jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, 21ja koska meillä on "suuri pappi Jumalan huoneen haltijana", 22käykäämme esiin vakain sydämin, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; 23pitäkäämme järkähtämättä kiinni toivon tunnustuksesta, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.

24Valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin; 25älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, mitä enemmän näette tuon päivän ▼

▼ Tuomiopäivän, ks. j. 27.

lähestyvän.

26Sillä jos me tahallamme teemme syntiä tultuamme tuntemaan totuuden, ei ole enää jäljellä uhria syntiemme edestä, 27vaan pelottava tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. 28Joka hylkää Mooseksen lain, se kuolee armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla: 29kuinka paljon ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! 30Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra", ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa." 31Pelottavaa on langeta elävän Jumalan käsiin.

32Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te tultuanne valaistuiksi kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, 33kun te toisaalta olitte pilkan, ahdistusten ja julkisen häpeän alaisina, toisaalta taas jaoitte niiden osan, joiden kävi samalla tavalla. 34Sillä kahleitteni kanssa te olette kärsineet ja sietäneet ilolla omaisuutenne ryöstön tietäen, että teillä on taivaassa parempi omaisuus, joka pysyy. 35Älkää siis heittäkö pois luottamustanne, jonka palkka on suuri. 36Sillä tarvitsette kestävyyttä tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä on luvattu.

37Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin hän, joka tuleva on, tulee eikä viivyttele, 38mutta vanhurskas on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, minun sieluni ei mielly häneen."

39Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.