‏ Hebrews 12

Kehotusta kestävyyteen ja pyhitykseen

1Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, 2silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjolla olevan ilon sijasta kärsi ristin häpeästä välittämättä, ja istuutui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. 3Ajatelkaa häntä, joka on syntisiltä kärsinyt sellaista vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja lannistuisi. 4Ette ole vielä verille asti tehneet vastarintaa taistellessanne syntiä vastaan,

5ja te olette unohtaneet kehotuksen, joka puhuu teille kuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä lannistu, kun hän sinua nuhtelee, 6sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa hoivaansa."

7Kun te kärsitte kuritusta, Jumala kohtelee teitä kuin lapsia. Sillä mikä on sellainen lapsi, jota isä ei kurita? 8Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisia, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. 9Ja vielä: meillä oli maalliset isämme kurittajina, ja heitä kavahdimme. Emmekö paljoa ennemmin olisi alamaisia henkien Isälle, että eläisimme? 10Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä parhaaksemme, että tulisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. 11Mikään kuritus ei sillä hetkellä tosin näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta myöhemmin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka ovat harjoitetut sen kautta. 12Sen tähden: Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne 13ja tehkää polut suoriksi jaloillenne, ettei ontuvan jalka vääntyisi, vaan ennemmin parantuisi.

14Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä kukaan ei ole näkevä Herraa. 15Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri kasvaisi ja tekisi häiriötä", ja monet sen kautta tulisi saastutetuiksi, 16ja ettei kukaan olisi haureellinen tai epäpyhä niin kuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. 17Sillä te tiedätte, että hänet myöhemmin hylättiin, kun hän tahtoi periä siunauksen. Sillä hän ei löytänyt sijaa peruutukselle, vaikka hän sitä kyynelin pyysi.

18Sillä ette ole tulleet sen vuoren luo, johon voi koskea ja joka palaa tulessa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, 19ette torven kaiun ettekä sanojen äänen luo, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi, 20sillä he eivät voineet kestää käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka vain eläinkin, se kivitettäköön tai ammuttakoon kuoliaaksi." 21Niin hirveä oli näky, että Mooses sanoi: "Olen pelästynyt ja vapisen."

22Sen sijaan olette tulleet Siionin vuoren luo ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo, ja kymmenien tuhansien enkelien luo, 23taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan luo, ja tuomarin luo, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien luo, 24ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, luo, ja vihmontaveren luo, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

25Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu. Sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka puhui maan päällä, eivät päässeet pakoon, paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka puhuu taivaista. 26Silloin hänen äänensä järisytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä järisytän en ainoastaan maata, vaan taivaankin." 27Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, jotka järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. 28Sen tähden, koska saamme järkkymättömän valtakunnan, omistakaamme armo ja siten palvelkaamme Jumalaa hänelle mieliksi, pyhällä arkuudella ja kunnioituksella, 29sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli.