‏ Mark 4

Jeesuksen vertaus kylväjästä

1Sitten hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Hänen luokseen kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astuttuaan veneeseen istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla. 2Hän opetti heitä monilla vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan: 3"Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään. 4Tapahtui hänen kylväessään, että osa putosi tien vierelle, ja taivaan linnut tulivat ja söivät sen. 5Osa putosi kallioiselle paikalle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi heti oraalle, koska sillä ei ollut syvää maata. 6Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, se kuivui. 7Osa putosi orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahduttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää. 8Mutta osa putosi hyvään maahan, nousi oraalle, kasvoi, antoi sadon ja tuotti mikä kolmekymmentä-, mikä kuusikymmentä- ja mikä satakertaisen sadon." 9Hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon."

10Kun hän oli yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, sekä ne kaksitoista kysyivät häneltä tästä vertauksesta. 11Hän sanoi heille: "Teille on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa, 12että he näkisivät näkemällä, eivätkä huomaisi, ja kuulisivat kuulemalla, eivätkä ymmärtäisi, etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi."

13Hän sanoi heille: "Jos ette käsitä tätä vertausta, kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset? 14Kylväjä kylvää sanan. 15Mitkä tien vierelle putosivat, ovat niitä, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, saatana tulee heti ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan. 16Mitkä kalliolle kylvettiin, ovat ne, jotka, kun kuulevat sanan, ottavat sen heti ilolla vastaan, 17mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkin aikaa. Kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, he heti lankeavat pois. 18Toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt. Nämä ovat niitä, jotka kuulevat sanan, 19mutta tämän maailman huolet ja rikkauden petollisuus ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahduttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi. 20Mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat niitä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmekymmentä-, mikä kuusikymmentä-, mikä satakertaisen."

Jeesuksen muita opetuksia ja vertauksia Jumalan valtakunnasta

21Hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eikö lampunjalkaan pantavaksi? 22Sillä ei mikään ole salattua muuta varten, kuin jotta se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten kuin tullakseen ilmi. 23Jos jollakulla on korvat kuulla, kuulkoon."

24Hän sanoi heille: "Katsokaa, mitä kuulette. Millä mitalla mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille, jotka tämän kuulette, lisätäänkin. 25Sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on."

26Hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan, 27ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin, ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. 28Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään. 29Mutta kun vilja on tuleentunut, hän lähettää heti sinne sirpin, sillä korjuuaika on käsillä."

30Hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme? 31Se on kuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista kylvösiemenistä maan päällä. 32Mutta kun se on kylvetty, se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista puutarhakasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon."

33Monilla tällaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan, 34ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsilleen hän selitti kaikki, kun he olivat muista erillään.

Jeesus asettaa myrskyn järvellä

35Sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle." 36Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa hänen ollessaan jo veneessä, ja muitakin veneitä oli hänen seurassaan. 37Nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät yli veneeseen, niin että se jo täyttyi. 38Mutta itse hän oli veneen perällä ja nukkui nojaten päänaluseen. Niin he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että hukumme?"

39Herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa." Tuuli asettui, ja tuli suuri tyyneys. 40Hän sanoi heille: "Miksi olette sillä tavoin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"

41Suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisilleen: "Kuka tämä onkaan, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?"