Micah 7
Valitus kansan turmeluksen tähden
1Voi minua, sillä minun käy kuin hedelmänkorjuussa, kuin viinisadon jälkikorjuussa: ei ole rypälettä syödäkseni, ei varhaisviikunaa, jota sieluni haluaa. 2Hävinneet ovat pyhät maasta, eikä oikeamielisiä ole ihmisten joukossa. Kaikki he väijyvät verta ja pyydystävät verkolla toinen toistaan. 3Heidän kätensä ovat taitavia tekemään pahaa. Ruhtinas ja tuomari vaativat lahjuksia, ja mahtavat puhuvat julki sielunsa himon ja vääristelevät asian. 4Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita. Vartijoidesi ilmoittama päivä, kosto sinulle, tulee. Nyt he joutuvat sekasortoon. 5Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun. Siltä, joka sylissäsi lepää, varjele suusi ovet. 6Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiään vastaan ja miniä anoppiaan vastaan. Ihmisen vihamiehiä ovat hänen omat perhekuntalaisensa. 7Mutta minä panen toivoni Herraan ja odotan pelastukseni Jumalaa. Jumalani on minua kuuleva. 8Älkää iloitko, viholliseni, minusta. Jos olen langennut, niin nousen. Jos istun pimeydessä, Herra on valkeuteni. : 9Kannan Herran vihaa, sillä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti, että hän hoitaa riita-asiani ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, ja katselen hänen vanhurskauttaan. 10Viholliseni näkevät sen, ja häpeä peittää ne, jotka sanovat minulle: "Missä on Herra, Jumalasi?" Silmäni katselevat heitä. Nyt he joutuvat tallattaviksi kuin katujen loka. 11Tulee päivä, jolloin muurisi rakennetaan. Sinä päivänä rajasi on oleva kaukana: 12sinä päivänä tullaan luoksesi Assurista ja Egyptin kaupungeista, kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan, merestä mereen, vuoresta vuoreen. 13Mutta tapahtuu, että maa tulee autioksi asukkaittensa tähden, heidän tekojensa hedelmien takia. 14Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi, joka asuu erillään metsässä keskellä Karmelia. Käykööt laitumella Baasanissa ja Gileadissa kuin ennen ikiaikoina. – 15"Niin kuin Egyptin maasta lähtösi päivinä annan hänen nähdä ihmeitä." – 16Sen näkevät pakanakansat ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestään. He panevat käden suulleen, heidän korvansa menevät lukkoon. 17He nuolevat tomua kuin käärme, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat linnoituksistaan, lähestyvät väristen Herraa, Jumalaamme, ja pelkäävät sinua. 18Kuka on Jumala niin kuin sinä, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohi perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on mielihalu laupeuteen. 19Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan pahat tekomme ja kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen. 20Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta, Aabrahamille armoa, kuten olet vannonut isillemme muinaisista päivistä asti.
Copyright information for
FinSTLK2017